Teknologiavapaa Treeni? #TVTreeni

Olisko aika heittää puhelin, mp3, sykemittarit, loopit ja muu teknologia treenin ajaksi nurkkaan?

Olen aihetta miettinyt jo pitkään, että mahdanko olla ainoa jonka mielestä on hyvä juttu treenata välillä ilman teknologiaa. Meidän tulisi kuunnella kehoa. Sitä miltä hengitys kuulostaa, kuinka painavasti askel tömähtää maahan, painopakka kilisee telineeseen tai kun nivel raksuu ja poksuu. Jos me kuunneellaan täysillä musiikkia eihän me kuulla mitä keho yritää meille sanoa.

Kuvaaja: Pera Hussi

Joskus musiikin kuuntelu lenkillä antaa voimaa ja energiaa, parhaimmillaan musiikki antaa temmon askelille, mutta olisiko joskus hyvä ottaa askeleita ilman sitä? Lenkki on monelle sitä omaa aikaa, jolloin saa keskittyä omaan itseensä ja parhaimmillaan tuulettaa ajatuksiamme. Kuinka mahtavaa on joskus vain kuunnella, ei yhtään mitään? Jos aina kuuntelet musiikkia, niin siihenhän tottuu jolloin hyöty lähtee pois? Right? Mie ainakin nyt aijoin ottaa Time-Outin musasta. Aijoin kuunnella mun temppeliä eli kehoani, ohi ajavia autoja ja vastaan tulevia ihmisiä (tosin täällä Lapissa aika harvassa)

Sitten toinen asia, Sporttracker, Runtastic ja muut matkaa, nopeutta ja kulutusta mittaavat Apit. Onhan ne ihan hauskoja ja itsekkin käytän silloin tällöin. Kuitenkin jatkuvassa käytössä saattaa rajoittaa lenkkiäsi. Jos totut juoksemaan samaa lenkkiä, kiertämään saman kiven, ylittämään saman sillan ja katsot aina trackeristä kauanko meni, niin saatta jäädä kokonaan uudet haasteet ja matkat kokematta. Jos aina mennään sama lenkki pysähtyy kehitys, kun seinään. Kunto toki pysyy entisellään, muttei se yhtään mee ylöspäin. Ja mulle ainakin tuo mielekkyyttä treenaamiseen mahdollisimman vaihtelevat lenkit. Aina tulee uusia hengästymisiä, vauhteja, hyppyjä ja kipeitä lihaksia.

Kolmantena sykemittarit ja muut aktiivisuus rannekkeet. Mie en oo ikinä omistanut kumpaakaan. Oon oppinut kuuntelemaan kehoani, tiedän milloin  sykkeet on taatusti korkealla ja tunnen myös sen kun pystyisin menemään lujempaa. Jos sä olet fyysisesti täysin loppu, kun pääset illala kotiin olet taatusti ollut aktiivinen.Kuuntele mitä kroppa sulle sanoo, jos jalat tärisee sun allaon ne varmasti treenattu. Jos maitotölkki painaa tuhat kiloa, on varmasti  ojentajat pumpissa. Jos vessanpöntölle istuminen tekee tiukka, olet kyykännyt tarpeeksi. Jos puhelimeen näppäily tekee tiukkaa, on varmasti hauis tikissä. Jos et pysty nauramaan, olet taatusti tehnyt tarpeeksi monta vatsarutistusta. Jos nukahtamiseen menee alle  minuutti, olet silloin väsynyt.

Kuvaaja: Pera Hussi

Kuitenkin ihmiselle joka on vähän liikkunut ja vasta aloittamassa urheilun kiehtovan maailman, on sykemittari oiva apuväline jotta oppii kuuntelemaan kehoa. Tietämään missä menee syke-alueet, koska ollaan peruskestävyys alueella ja koska on se maksimisyke. Moni liikkumaton ihminen ajattelee, että nyt ollaan ihan piipussa vaikka voimia olisi vielä puolet jäljellä.

Kuvaaja: Pera Hussi

Mieti seuraavalla kerralla, kun lähdet lenkille, salille, pyöräilemään yms. Tarvitsetko puhelinta mukaasi? Haluatko kytätä puhelimen näyttöä parin minuutin välein, keskittyä siihen montako kilometriä olet kulkenut? Ärsyyntyä, kun soittimesta loppui patterit? Kirvata huonoa 3G yhteyttä koska GYMradio pätkii? Vai keskittyisitkö sittenkin siihen treenaamiseen? Lupaan kautta kiven ja kannon, että nautit huomattavasti enemmän treenaamisesta ja saat siitä paljon enemmän energiaa ilman teknologiaa.  Haastankin teidät kaikki lukijat Teknologia-vapaaseen treenaamiseen kesäkuun loppuajaksi!

Mut hei, pitäkää kuitenkin puhelin pukkarissa, että voi ottaa #TVTreeni  selfieitä ;)

Kommentoi, Jaa ja let's keep in touch!


P.S Instagramissa minua voi seurata nimimerkillä @neitipeippo, jos oot messissä tässä haasteessa tägää #TVTreeni

Kehonkoostumusta ja Koulua

Oikein aurinkoista Sunnuntai aamupäivää ihanat lukijat! Aurinko paistaa meillä Levillä, rinteet ovat mitä parhaimmassa kunnossa ja Talvi on niinkuin helmikuussa. Eilen illala taas Mother Nature päätti antaa meille hitusen lisää lunta, kun sitä ei ennestään ollutkaan ;)  Mulla on taas ihan mieletön koulu viikonloppu Oulussa takan, kyllä hyvässä seurassa aika vierähtää nopeasti!

Viikonlopun aiheena oli Kestävyysharjoittelu ja Kuntotestaus. Paljon oli tuttua oppia, mutta kyllä sitä vaan taas tuli uutta oppia ihan mieletön määrä. Käytiin läpi mikä tehtävä sydämella, keuhkoilla ja verisuonilla sekä verellä on kestävyysharjoittelussa. Miten kestävyysliikunta kuormittaa meidän elimistöä, aerobisen ja anaerobisen vaikuttavat tekijät ja muutokset. Opiskeltiin vähän energian tuottoa, missä kohtaa elimistö käyttää hiilareita, missä rasvaa ja missä kreatiinivarastoa. Myöhemmin perjantai iltapäivästä meidät jaettiin ryhmiin ja saatiin esimerkki tapaukset joille tuli suunitella 8viikon kausiohjelmat,joista tulisi löytyä erilaisia harjoitusviikkoja eri kuormituksella. Kevyt, keskiraskas ja raskas. Kaikilla ryhmillä tuli hienoja suunitelmia. Oli hauska seurata miten erilaisia voi tehdä täysin samanlaiselle asiakkaalle, joka taas kertoo sen, että yhden yksittäisen PT_n neuvo ei välttämättä ole juuri se yksi, ainut ja oikea.

Sitten kertailtiin harjoitussykealueita, haettiin oma maksimisyke lepotestin kautta ja mulle haettiin vähän sykkeitä pyörällä kuntotestauksen kautta. Kouluttaja kysyi vapaaehtoisen Kuntotestaukseen pyörällä ja mie olin tietysti, onhan se makeeta tietää oman kunnon taso ihan paperiilla ja parin kymmenen silmäparin valvonnassa. Testi kesti mulla 23:11min. Kahden minuutin välein lisättiin aina vastusta ja jaksoin polkea 249 (W) asti, voin kertoo, etten muista koska viimeksi olisi reidet mennyt niin hapoille. Maksimisyke joka saatiin pyörän selässä oli 195. Aerobisen kynnyksen syke oli 136 ja anaerobisen 166. Palautuminen testistä kesti 3:37min. Eli mun harjoitussykealueet olisi tälläiset : Peruskestävyys: 116-136, Vauhtikestävyys: 136-166 ja Maksimaalinen kestävyys 166-195.  Kaikenkaikkiaan, tuloksena on että mun peruskunto on Hyvä (43 ml/kg/min) Tietysti olisin halunnut, että se olisi erittäin hyvä, mutta ei kaikkea voi saada

Sitten olisi vuorossa erilaista kuntotestausta, verenpaineen mittausta. vyötärön ympärystä ja KEHONKOOSTUMUSTA!
Basic kuntotesti jossa oli 30 sekuntia aikaa tehdä, niin monta vatsaa, punnerrusta ja kyykkyä kun jaksaa. Mie tein vatsoja 28kpl, punnersin 27kpl ja kyykkäsin 26kpl. Kaikki muut meni erittäin hyvään paitsi kyykyt. :D Verenpaineet mulla näytti 111/57 eli nekin aivan hyvät. Vyötärön ympärys oli 78,5cm ja lantion 103cm. Olin hieman yllättynyt omasta vyötärön ympäryksestä, jotenkin omakuva vääristyy niin paljon, että ei huomaa muutosta. Nään oman vyötäröni joka päivä aivan kauheana makkarana, vaikka se ei nyt ihan sitä olekkaan.

Sitten se josta, mie sain niin suuret kiksit, aivan uudenlaisen treenimotivaation ja todennäköisesti hyvän mielen seuraavaksi vuodeksi eli kehonkoostumuksen tulokset. Mie oon jotenkin koko ajan sitä mieltä, että mussa on niin paljon rasvaa ja lihakset vaan katoaa yms. No ei se ihan niin sitten ollutkaan. Tässä tuloksia:
Paino: 75,8kg
Kehonrasva: 18,2%
Rasvanmassa: 13,8kg
Rasvatonmassa : 62,0kg

Lihasmassa: 58,9
Viskeraalinen rasva: 1
Luumassa 3,1
Perusaineenvaihdunta: 1838,0kcal (siis ilman että tekisin mitään :D )
Kokonaisvesimäärä: 46,8kg

Mie olin aivan äimänkäkenä, oon kuvitellu jatkuvasti mun rasvan paljon korkeemmaksi. Lihakset oli myös lähes tasapainossa  Oikeassa ja vasemmassa kädessä oli 0,05kg heitto. Ja sama oli rasvassa eli vasemmassa kädessä oli 0,1 % ero oikeaan. Kyllä nyt kelpaa hymyillä. Suosittelen kaikille käydä aina välissä mittaamassa oman kehon arvoja, kyllä on herättävää!

Vielä koulutksen loppuun kävimme läpi liikkuvuustestausta, kaikki meni muuten aivan hyvin paitsi kädet yhteen niskan takana. Kuva varmaan kertoo enemmän kun tuhat sanaa ;)

Kaiken kaikkiaan hyvä viikonloppu, mielenkiintoinen aihe alue! Jes!

Nyt Levillä, jumpat ja potilaat illalla. 

Nyrkkeily fiilistelyjä!

Voi veikkoset, olipahan mieletön pari päivänen Rovaniemellä nyrkkeilyn parissa.  Taas olisi muutama sata kilometria takana. Meillä Lapissa nuo välimatkat on vähän pidempiä, että pitää olla kova hinku johonkin lajiin, että haluaa ajaa muutaman sata kilometria treeneihin töitten jälkeen.

Perjantai aamuna mulla oli yksi asiakas ja sitten ryskyn nokka kohti Rovaniemi cityä, jossa meillä alkoi neljältä mun ihan ensimmäiset nyrkkeily reenit ikinä. Mulla jännitti aivan mahoton, mutta äkkiä meni ohi ku tapasin Mikan joka koutsas mua nuo pari päivää. Tosi rauhallinen ja symppis tyyppi. Ensin siinä röpistiin ja se kysy miksi nyrkkeily. Menin ihan lukkoon, koska ei mulla ollu nyt just mitään syytä miksi just nyrkkeily, mutta vastasin siihen sitten omaan blondimaiseen tyyliini, että mulla on tarpeeksi kova pää.

Ensimmäinen tunteroinen käveltiin Mikan kanssa kehää ympäri ja hän katsoi mun motoriikkaa. En ollut herran aikaa tuntenut taas itseäni niin hölmöksi kävellessäni kuin eilen. Piti kävellä eteenpäin pitkiä askelia ja nostaa sama käsi ylös kuin eteen menevä jalka ja sitten siitä lennosta vaihtaa ristikkäin, ei muuten ollutkaan helppoa. Sitten käveltiin takaperin ja piti iskeä suora, aina vastakkaiselle jalalle yms. Näitä puunattiin jonkun aikaan. Sen jälkeen katsoimme mikä on nyrkkeilyn perusasento. Minne kädet, minne jalat, missä olat, mitä mitä mitä. Kyllä se sitten jossain vaiheessa alkoi luonnistua. (omasta mielestä ;) ) 

Sain tosi paljon tietoa nyrkkeilystä, mitkä voi olla mahdollisuudet, ketä Lapin Lukoissa tällä hetkellä kisailee. Ja tuo kisaaminenhan on se mitä mie haluaisin kokeilla, ihan missä muodossa vaan, koska mulla on joku pakottava tarve voittaa ja näyttää. Ja tää ois kyl ihan tykki laji siihen, koska joudun vain ja ainostaan tekemään töitä itteni kanssa. Tarviin kylläkin täältä susirajalta ittelleni vielä sparrajan :)

Sitten Mika ilmoitti mulle, että alkaa kilpailijoitten reenit ja meikä heitettiin sinne kehään mukaan. Mie olin niin Hoo Moilasena sielä ensin, mutta äkkiä pääsi mukaan harjoituksiin. Tosin ei se ehkä ihan yhtä sujuvasti ja lennokkaasti mennyt kuin muilla. Mulla oli ihan mielettömän kömpelö olo. Tai sellanen köntti olo, heidän vieressään. Treeneissä otettiin ensin hyvä lämpö jonka jälkeen jaloille liikkuvuuttaa, ''härnättiin''paria. Ja lopuksi, otimme suojaus harjoituksia suoriin lyönteihin. Mie muutaman ihan sellasen hipasu tällin sain nokhaan kun en osannu suojata. Hahah, kyllä mie luulen ku muutaman kerran saa kunnolla turpaan niin alkaa sitä kummasti oppimaan väistöt ja suojaukset.

Launtaina aloitimme taas Mikan kanssa ensin kahestaan. Nyt opeteltiin lyöntejä. Mistä voima lähtee, mikä suojaa lyönnin ajan yms. Näistä lyönneistä mie hieman innostuin, tuli kyllä semmonen kunnon supermega kipinä nyrkkeilyyn. Lopuksi reenasimme väistöjä ja suojauksia. Mulla ei oikein taho nuo jalat ja kädet tehä yhteistyötä. Mutta senkin voi kuulemma oppia.

Sitten ei muutakun taas kilpailijoitten treeneihin, alku lämmittelyllä lähettiin käyntiin kehässä pareittain. Sitten siirryttiin ulkopuolelle, ja harjoiteltiin taas motoriikkaa. Isku, askel isku. Isku, isku, askel. Askel , askel, isku. Yritin mielessä laskea epätoivoisesti yy kaa koo, mut hha ei siitä mitään tullut . :D Jatkettiin vielä hetki motoriikalla, piti olla nopeat kädet ja hitaat askeleet. TOSI Vaikea, kokeilkaapa. Ja toisinpäin, hitaat kädet ja nopeet jalat. Vielä  vaikiampi! . Pikkasen lopussa sitten sparrattiin, miehän se tieten otin kaikkien kanssa turpaani, ei musta ollu mihinkään. Epätoivoisesti yrittää vaan väistää joka suuntaan .. Hhaaahha

Iso Kiitos sinne Lapin Lukon väelle vaivannäöstä! Tästä jäi kyllä semmonen kipinä, että oksat pois. Innostuin niin, että ostin itelleni omat hanskat (pinkit tietysti), siteet ja hammasuojatkin mukaan. Nyt, mun jokaikiseen selässä olevaan lihakseen sattuu hyvällä tavalla, mun oikia käsi on niin jumissa, että enterin painaminen tekee tuskaa. Mut se on vaan merkki siitä, et oon tehny jotain joillain olemattomilla lihaksilla.

Nyt oon takaisin kotona, katson Annen jättämiä pääsiäiskukkia, joissa koivun oksat on mennyt muutamassa päivässä hiiren korville. Mietin miten hauskaa oli oppia taas uutta ja nähä vanhoja kavereita. Kevät tekee tuloaa, oikeesti. Mie tiiän, että teillä menee kohta hermot näihin positiivisuus juttuihin, mutta mulla nyt vaan taas hymyilyttää ja mie oon aika onnellinen. Huomenna taas pääsee ohjailemaan jumppia ja potilaita.


Hyvää yötä. Nyrkkeily on jalo taito. Rock 'n Roll

 

Why I workout!

HC get's fit kirjoituksen innoittamana ajattelin kertoa, miksi mie treenaan, miksi mie valitsen karkkien sijasta hedelmät (en aina ;) ), Rahkapullan sijasta rahkan, Oluen sijasta veden, sohvalla makaamisen sijasta junttipuntin, kävelyn sijasta juoksun ja näitä voisin jatkaa ja jatkaa.

Yksi mikä näistä mun treeni teeseistä tulee ykkösenä on ehottomasti

1. Hyvä Fiilis

Oikeesti, en miekään ole ihan aina ollut näin super urheilullinen. Mulla oli pari vuotta mun elämässä semmosta aikaa varsinkin silloin, kun alottelin ravintola-alalla, että kuppi maistui, ruoka maistui ja nimenomaan paskaruoka. Paljon krapulaan mättöä, pizzaa, burgeria yms. Nyt kun ajattelee sitä aikaa taaksepäin, hyi vittu että itellä kuvottaa. Se miltä näytti ja se miltä se elämäntapa tuntui elimistössä. Jatkuva turvotus, pöhö, huono-olo, niskat jumissa, päänsärkyä, väsymystä ja ylipäänsä nyt ku miettii taaksepäin niin melkosen säälittävää kattoa kuvia itestään parin vuoden takaa, kun naama on kalpea ja turvonnut. Hyi.

Eli se mitä tästä ''terveellisestä'' elämän tavasta saa, on toimiva vatsa, ei turvotusta, ei päänsärkyä, ei niskakipuja, ei pöhöä ja mikä päällimäisenä koen, että mulla ei oo tarvetta luoda itelleni huonoa oloa, kun on mahdollisuus olla hyvässä olossa.Työt sujuu, sosiaaliset suhteet toimii, koska jaksaa olla aidosti innostunut ja iloinen.  Urheiluhan on huumetta, siihen jää koukkuun. Siihen hyvään oloon, adrenaliiniin  virtaukseen, hengästymiseen, itsensä voittamiseen ja kaiken sen jälkeiseen euforiaan.

2. Uskottavuus

Mie teen nykyään vain ja ainostaan töitä liikunna parissa. Eli unelmien täyttymys. Mie en ois ikinä uskonu, että mie oisin joskus tässä. Hei mie saan liikkua ja liikuttaa ihmisiä työssäni. Ja syy miksi laitoin uskottavuuden tähän kohtaa, on se, että mun täytyy pitää itseni kunnossa, jotta olisin uskottava liikunnanohjaaja. Kun me vedetään ryhmäliikunta, me motivoidaan ihmisiä myös meidän ulkoisella olemuksella ihmisiä treenaamaan. Muistan itse, kun olin ensimmäistä kertaa ryhmäliikunta tunnilla ja katoin sitä vetäjää, että wau mie haluan joskus olla tuossa kunnossa. Se on ollut se mielikuva mun takaraivossa siitä asti ja nyt mie oon siinä kunnossa. Eli me motivoidaan jumppareita tuloksiin meidän ulkoisella olemuksella myös. Samaa koskee Personal trainingiä, enhän mä voi uskottavasti neuvoa, opastaa, opettaa ja pakottaa ihmistä tulemaan kuntoon, jossen mie itse ole kunnossa? Vai mitä mieltä te olette? Mie koen, että on ihan mielettömän tärkeätä, että mie PT:nä olen kunnossa, jotta ihmiset joita mie autan, uskoo minua sen perusteella mitä ne näkee ja mitä  ne saa tietoa minun omien kokemuksien kautta. Sama koskee myös tätä blogin kirjoitusta, täytyyhän mun olla terve ja kunnossa, jotta voin oikiasti olla uskottava bloggari.

3. Oman itsetunnon kohotus

Kyllä yksi iso vaikuttava on oman itsetunnon ja mielen kohotus. Meillä jokaisella on joku mistä me ei tykätä meidän vartalossa, joitain pystyy urheilulla muokkaamaan. Esim. ylipainoa voi hallita, hillitä ja poistaa. Mulla kuvotti näkymä omasta itsestäni, joten oli helppo ryhtyä tuumasta toimeen ja alkaa pumppaamaan, kiinteytymään ja päivä päivältä mun itsevarmuus koheni ( Vaikkei mulla suuria ongelmia sen kanssa ole koskaan ollut). Kyllä meistä jokainen nauttii, kun  huomaa itsessään tuloksia ja se tunne, kun joku ulkopuolinen kehuu sun ulkonäköä. Mie en tiiä yhtään ihmistä joka ei treenaisi myös sen takia, miltä näyttää.

4. Näyttäminen

Mulla on myös pakottava tarve näyttää ympärillä oleville ihmisille ja itselleni, että mie pystyn siihen. Mie oon henkisesti tosi vahva ihminen ja mulla on sellainen olo, että myös ihmiset odottaa multa paljon, vaikka todellisuudessa tuskin kukaan odottaa mun osaavan, jaksavan tai pystyvän muutakuin MINÄ ITSE.  Meidän ihmismieli on vaan sellainen. Ei sille voi mitään.

 

5. Ammattitaito

Mie urheilen monipuolisesti, ehkä pääosin siksi, että nautin siitä. Se tulee luonnostaa, mutta myös se kasvattaa päivittäin mun ammattitaitoa. Mie opin jatkuvasti, joka kerta kun urheilen. Kun mä  urheilen monipuolisesti, pystyn oman kokemuksen kautta neuvomaan ja opastamaan ihmisiä oikeanlaiseen liikuntaan. Mikä sen ihanampaa, kun voin neuvoa asiakkaitani esim. hiihdossa oman kokemuksen kautta. Auttaa ihmisiä aloittamaan rohkeasti uusi harrastuksia, koska tietää minne heitä johdattaa. Myös saan treenaamiseen monipuolisuutta erilaijia harrastaessa.


6. Terveys

Tottakai tärkein syy miksi treenata on oma terveys. En miekään mikää ylijumala ja terveellisen elämäntavan tyyssija ole, mutta ainakin mie olen joka päivä menossa sitä kohti. Teen tietoisia valintoja, jotta pitäisin terveyttäni yllä. Teen myös asioita, jotka kumoavat niitä valintoja. Mutta pääosin, haluan olla terve. Haluan juosta portaat ylös hengästymättä, haluan puhua kaverille juostessa, haluan hymyillä kaverille vaikka voimat olisi loppu, haluan pystyä nauramaan ku en jaksa enään pitää painoja käsissä, haluan pystyä huutamaan kun lihaksiin sattuu, haluun olla terve.



Mie just istun tätä kirjottaessa viereisen paikan sohvalla ja katson ihmisä jotka selkeesti on kunnossa, ne nauraa, ne iloitsee niillä on hauskaa. Mulla alkaa kohta jumpat, joita en malta odottaa. Taas mennään yksi askel kohti parempaa kuntoa.

Huomenna mie täräytän kohti Rovaniemeä ja edessä olisi elämäni ensimmäinen intensiivi valmennus viikonloppu nyrkkeilyn parissa. Saas nähä kuinka Peipon poikasen käy. Jossei mitenkää muuten, niin tulipahan käytyä ja kokeiltua. Mie Isille nöyrästi ilmoitin voittavani ainakin suomen mestaruuden lajissa, pitää olla nöyrä, mutta pitää olla tavoitteita. Eihän kukaan tavoittele häviötä tai lihavuutta.

Ei muutakun Rock 'n Roll ja hyvää pääsiästä kaikki blogini lukijat. Otan mielelläni kommentteja ja mielipitetä vastaan. Mitkä on sun motiivit treenata?

LAPLAND BOOTCAMP

Tässä olisi nyt infoa ja tarinaa meidän Lapland Bootcampistä, jonkun verran ollaan saatu kuhinaa tällä aikaiseksi ja rätinää puskaradioihin. Tänään saatiin ihan uskomattoman mielettömät kuvat käyttöön. Kuvaajana kaikissa kuvissa on Pera Hussi, Malleina Mie, Suski, Minna ja Soikka!

Elikkäs, Olemme heinäkuussa järjestämässä yhteistyössä Torassiepin kanssa Lapland Bootcamppiä!
Seitsemän päivän täysin uudenlainen uniikki treeniloma, keskellä lapin karuja maisemia. Torassieppi sijaitsee Muoniossa päin ja on vanha porotila. Bootcampillä tulemma käyttämään pitkälti luonnon omaa kuntosalia hyväksi.

Lapland Bootcampilla treenataan täysillä 5päivän ajan, kolmet treenit päivässä yhteensä 4,5 tuntia ja illana päälle kehonhuoltoa. Tässä on kyllä uniikki mahdollisuus päästä haastamaan itsensä, kuntonsa ja mielensä! Päivän aikana tehdään aamuaerobiset, toiminnallista lihaskuntoa, yksi derbyn osa ja illan päälle lopuksi teemme yhteistä kehonhuoltoa. 

*Jokainen BOOTCAMP –päivä pitää sisällään eri tyyppisiä Personal Trainerien vetämiä treenejä, jotka haastavat sinut ja kuntosi monipuolisesti yllättäen.

*Kuntotestaukset, kehonkoostumusmittaukset sekä Personal Trainerin kanssa luodut tavoitteet antavat lisäpotkua BOOTCAMPIN kokonaistavoitteiden saavuttamiseksi

*TOTAL CONTROL: Mahdollisuus myös räätälöityyn BOOTCAMP ruokavalio-ohjelmaan, jossa ruuat valmistetaan henkilökohtaisen kalorintarpeen mukaan.

*

BOOTCAMP TORASSIEPPI huipentuu BOOTCAMP DERBYYN!

*Haasta itsesi, ja kanssakilpailijasi ennennäkemättömällä treenikisalla

*Ylitä esteet, selätä painot ja suorita uskomaton aika kiertoradalla, jossa sinua on vastassa viikon aikana tutuiksi tulleet rankkaakin rankemmat treenisuoritteet.

Luvassa hikeä ja kipeitä lihaksia! Haasta itsesi, ylitä rajasi ja vie kuntosi uudelle tasolle! 

Osallistuminen on mahdollista kaikille, kaiken tasoiset kuntoilijat ovat tervetulleita leirille. Meidän ammattitaitoiset PT:t ohjaa, leirillä jokaista treenaajaa tuloksiin!

Lopussa teemme BOOTCAMP DERBYN jossa kilpailet omia aikoja vastaan!Juostaan pakarat helliksi, pumpataan lihakset helliksi. Naarmuilta, mustelmilta, hieltä ja itkulta tuskin vältytään. Tänne tullaan tekemää kaikki tosissaan, haastamaan itsensä ja kuntonsa!

Nyt siis sinulla on ainutlaatuinen mahdollisuus päästä kokemaan jotain täysin uutta!  Lisäravinteistä leirillä vastaa Manninen! Uskalletaan siis treenata täysillä, kun palautusjuomat on kohillaan! Oujeah!
Majoitus ja treenaaminen tapahtuu kokonaisuudessaan Torassiepissä. Torasjärven rannalla! 

Lisätietoja Lapland Bootcampistä löytyy:

Lapland Bootcamp Facebookissa

Lapland Bootcamp Twitterissä 

Lapland Bootcamp Kotisivut

Torstai Toivoa Täynnä

Laskukelit on ihan kohillaan täällä

Ulkojäät

Torstai on toivoa täynnä ja taas mun iloisuus aste on ihan huipussaan.  Kaikki vaan taas hymyilyttää. Maanantaina oli taas ehkä yksi maailman hienoimmista ja kauneimmista päivistä olla mäessä ennen töihin menoa. Meille tuli vieraileva ohjaaja tänne visiitille, Kaimani Laura ja hänen kanssa päätettiin vallottaa Levitunturi jälleen kerran maanantain kunniaksi, ihan mieletön ilma, rinteet taas viimisen päälle. Nam

Illala töissä oikein tanssitutti ja nauratti. Hyvä boogie, onnellisena nukkumaan. Tiistaina alkoikin jo aamu tuimaan työt , parit jumpat ja mielettömiä PT-asiakkaita. Illan päälle käytiin vielä poikien kanssa oikein kunnon junttipuntilla. Voi jehna ja mieletön, mulla on vieläkin paikat siitä kipiänä. Tein maastavetoa 5 x 6t ja painoa 75kg, siihen väliin leuat. Lepo. Pikkusen väliin alataljaa 3 x 8t ja painoa 50kg. Huh, ja sitten oli jotenkin niin ylienerginen olo ja päätin et nyt nousee penkistä. Kokeilin ensimmäistä kertaa, mun maksimia Penkkipunnerruksessa. Hui apua, ensin 65kg, sitten 70kg, nousihan se 70kg penkistä aivan paskalla tekniikalla, mutta NOUSI! Hui , nyt on siis vain suunta ylöspäin! Siihen väliin sitten voimatyöntöjä isolla tangolla ja 10kg kiekot päissä, 16 tais olla maksimi siinä x 3. Oi oi. Loppuun tehtiin Sir:in kanssa pudotussarja olkapäille, vipunostoja 12toistoa isoista painoista alaspäin, ja kyllä ne vaan lopussa 1kilon painot PAINOI. :D Oli kyllä kiva salitreeni pitkästä aikaa!

Tyyli ennenkaikkea

Keskiviikkona olikin sitten vapaapäivä. Nukuin niin pitkään, kun halutti. Se teki oikeesti hyvää. Aamupalan jälkeen totesin, että ehkä pakko lähtee pikkusen palauttelee juoksemalla. Joten ajattelin, että hölkkäilenpä kylälle ja takasin, mutta kun mie pääsin kylälle olin jo niin poikki, ettei juoksu takaisin maistunut ollenkaan. Matkaahan tässä kerty kokonaiset 4,08km ja aikaa kului 33min. Ei oo toi aerobinen mun vahvin puoli. No sain sitten kuitenkin kyydin kotiin ja ei muutakun vaatteet vaihtoon ja ulkojäälle. Oli luvannut kaverin lasta käyttää luistelemassa ja pikkusen opettaa tekniikkaa, ja sieltähän kuoritui melkonen LätkäPrinsessa.Aurinko paistoia ja seura oli mitä mainioin, eihän siinä voi muutakun hymyillä!

Torstaina eli tänään, käytiin aamutuimaan hiihtämässä pikkulenkki Lauran kanssa. Ja voi pyhäsylvi, että mulla meinas viimisillä kilometreillä loppua usko. Hiihdettiin ensimmäinen spurtti melkein koko matka ylämäkeen 6,09km, 35min jonka jälkeen pieni juomatauko. Sitten ei muutakun matka jatkui autolle asti 10,8km, 57min. Vaikka mulla meni jalat ihan spagetiksi ja tuntu ettei millään pystyny niin sitä vaan taas selvittiin ihan loppuun asti kunnialla. On se ihmeellinen tämä ihmismieli. Ajattelee, että voimat loppu ja silti jaksoi vaikka kuinka pitkälti. Mä muistan joskus mummo sano, että sillon ku ihminen ajattelee, että voimat on loppuu niin puolet on todellisuudessa jäljellä.

Ladullakin on taas Löröllä tyyliä

Levihän se siellä pilkottaa

Ei riemulla rajaa, kun Laura saa Levillä ajaa!

Ehkä taas toi Aurinko, Lumi ja Lappi teki tästä tälläsen yltiöpositiivisen päivän alun. Tästä on hyvä jatkaa kohti illan duuneja.

Iloa hei teijän kaikkien päivään, muistetaan ottaa ilo irti kaikesta.!

Onnellinen Leviläinen!

Viikon aikana oon ollut kyllä niin onnellinen ja iloinen siitä, että saan asua täällä Levillä, tehdä duunia josta tykkään ja olla ihanien ihmisten ympärillä. Kaikki pienetkin paskamaiset haasteet ja ongelmat, ei tunnu miltään, kun on ihmisiä ympärillä jotka auttaa tilanteessa, kun tilanteessa. Kiitos siis kaikille ihanille ja niitä on monta <3

Lähetäänpä purkamaan vähän meikäläisen päiviä taaksepäin.. :)

Sunnuntai
Pitkä päivä töissä, mielettömien asiakkaitten kanssa ja välissä superhauskat jumpat.
-StepCardioEasy 
-Core
-BalancedBody
Sunnuntai oli taas yksi niistä päivistä, kun ajattelin kuinka siistiä on tehdä töitä selllaisten ihmisten kanssa jotka oikeesti haluaa päästä tavoitteisiin ja onnistua. Onnistumisen iloa on ilo katsoa. Kun pääsin töistä illan päälle niin ihana Soikka oli tulossa takaisin Leville ja hän halusi käydä syömässä Tangossa viimeisen ehtoollisen, ennen maanantaina alkavaa viidenviikon supertreenitehokuuria mun kanssa. Oli ihan mieletön illallinen, voi sitä onnea! Sen jälkeen suoritettiin n.20min kestävä pikamuutto joka oli huomattavasti mukavempaa hyvässä seurassa!

Maanantai aamu alkoi reissulla Muonioon, Torassieppiin tutkiskelemaan millainen mesta se oikein on ja siitä lisää sitten myöhemmin. Aamulla ei oikein millään meinannut aurinko alkaa paistamaan, mutta kun tultiin takaisin kohti Leviä niin taivas repesi ja hymy nousi taas korviin. Ja se näky kun tullaan Leville Muoniosta päin on aika mieltön, kyl Levi on upee mesta. Pää täynnä ideoita oli hyvä lähteä töihin  illaksi. Töitten jälkeen taas oli hyvää ruokaa hyvässä seurassa ja mieletön ilta.

Hartia reeniä...

Tiistaina olinkin sitten taas aamusta asti työmaalla asiakkaitten ja jumppien merkeissä. Aamupäivällä pidin jumpat LWC_ExpressAbs ja BalancedBody. Päivä meni kyllä tosi nopeasti töissä. Olin jo aivan varma, että nyt kotiin, mutta meidän harjoittelija piti Kahvakuula tunnin niin pakkohan se oli käydä kokeilemassa itse. Pitkästä aikaa kävin asiakkaana ryhmäliikunta tunnilla ja huh olin niin loppu sen jälkeen. Kyllä tuo on vaan niin voimakasta kun porukassa treenataan. Kahvakuulailun jälkeen oli kyllä mieletön ja raukee olo, aikalailla kaikkensa antanut :) Ei muutakun suihkuun ja sitten katsomaan StandUppia Ihkuun. Nyt tuli kyllä koomikoilta aikalailla suoraan kohdistettuna huumoria, PT:stä, PT:seuralaisesta ja PT:n potilaasta Jan Van Baasista. Oli kyllä ihan uskomattoman hauskaa, en muista koska olisin nauranut niin paljon. Vatsalihakset kipeinä, kikattelin, kun pikkutyttö. ''Note to my self, älä istu eturiviin, kun menet katsomaan StandUppia. Sitten esityksen jälkeen Areenalle katsomaan J.Karjalaista, on se vaan niin ihana. Oli sellanen ettei paljon tarvinnu heilua. Oli kova :)

Aamulla ei oikein puurot uponnu :D

Keskiviikko ensimmäisenä, kun silmät aukesi aurinko paisto ja mieli oli taas uskomaton. Ensimmäisenä mielessä tietenkin se, että oli vapaapäivä ja Mäkeen. Käytiin syömässä Panoramassa ja siitä sitten kohti komioita tuntureita. Oli kyllä taas niin uskomaton keli, maailman parasta seuraa ja aurinko. Mä luulen, että eilinen oli mun viikon momentti. Se tunne kun nousee Gondoli hissillä ylös ja näkee kaikki tunturit ympärillä auringon paisteessa. Ei voi muutakun hymyillä, rinteet oli superhyvässä kunnossa ja vaikka kuinka etureisiä poltti niin ihan loppuun asti oltiin Minskin kanssa lautailemassa. Käytiin fiilistelemässä Tuikussa maisemia, ottamassa aurinkoa Draivissa ja siemailemassa kuplivaa Kontsalla. 
Illan päälle käytiin vielä syömässä Cantinassa , oli todella hyvää ruokaa jonka jälkeen voi maailman onnellisempana laittaa nukkumaan..

Hetki

Nyt torstaina mie mietin menneitä päiviä, ja voin vaan olla tyytyväinen ja onnellinen siitä mitä mulla on. Ei kannata jäädä murehtimaan asioita joista on turha murehtia. Se, että asuu Levillä, aikuisten puuhamaassa vaati itsekuria. Pitää osata ottaa ilo irti asioista joita täällä saa tehdä. Asioilla on tapana järjestyä, nautitaan hetkistä joita meille tulee eteen. Oma treenaminenkin saa aina ihan uutta boostia, kun tekee välillä muutakin, kun kävelee himan/salin ja työpaikan väliä. Nautitaan!  Yllätetään ihmisiä pienillä teioilla, niinkun mua on tällä viikolla yllätetty. Se yksi saatu suklaamuna, hyppynaru, salaatti tai hymy voi piristää sen toisen päivää pitkälle.  Tehään välillä jtn hassua, ei tää elämä saa olla niin saatanan vakavaa. Näihin sanoihin, näihin tunnelimiin. Okein loistavaa loppuviikkoa kaikille!