Torstai Toivoa Täynnä

Laskukelit on ihan kohillaan täällä

Ulkojäät

Torstai on toivoa täynnä ja taas mun iloisuus aste on ihan huipussaan.  Kaikki vaan taas hymyilyttää. Maanantaina oli taas ehkä yksi maailman hienoimmista ja kauneimmista päivistä olla mäessä ennen töihin menoa. Meille tuli vieraileva ohjaaja tänne visiitille, Kaimani Laura ja hänen kanssa päätettiin vallottaa Levitunturi jälleen kerran maanantain kunniaksi, ihan mieletön ilma, rinteet taas viimisen päälle. Nam

Illala töissä oikein tanssitutti ja nauratti. Hyvä boogie, onnellisena nukkumaan. Tiistaina alkoikin jo aamu tuimaan työt , parit jumpat ja mielettömiä PT-asiakkaita. Illan päälle käytiin vielä poikien kanssa oikein kunnon junttipuntilla. Voi jehna ja mieletön, mulla on vieläkin paikat siitä kipiänä. Tein maastavetoa 5 x 6t ja painoa 75kg, siihen väliin leuat. Lepo. Pikkusen väliin alataljaa 3 x 8t ja painoa 50kg. Huh, ja sitten oli jotenkin niin ylienerginen olo ja päätin et nyt nousee penkistä. Kokeilin ensimmäistä kertaa, mun maksimia Penkkipunnerruksessa. Hui apua, ensin 65kg, sitten 70kg, nousihan se 70kg penkistä aivan paskalla tekniikalla, mutta NOUSI! Hui , nyt on siis vain suunta ylöspäin! Siihen väliin sitten voimatyöntöjä isolla tangolla ja 10kg kiekot päissä, 16 tais olla maksimi siinä x 3. Oi oi. Loppuun tehtiin Sir:in kanssa pudotussarja olkapäille, vipunostoja 12toistoa isoista painoista alaspäin, ja kyllä ne vaan lopussa 1kilon painot PAINOI. :D Oli kyllä kiva salitreeni pitkästä aikaa!

Tyyli ennenkaikkea

Keskiviikkona olikin sitten vapaapäivä. Nukuin niin pitkään, kun halutti. Se teki oikeesti hyvää. Aamupalan jälkeen totesin, että ehkä pakko lähtee pikkusen palauttelee juoksemalla. Joten ajattelin, että hölkkäilenpä kylälle ja takasin, mutta kun mie pääsin kylälle olin jo niin poikki, ettei juoksu takaisin maistunut ollenkaan. Matkaahan tässä kerty kokonaiset 4,08km ja aikaa kului 33min. Ei oo toi aerobinen mun vahvin puoli. No sain sitten kuitenkin kyydin kotiin ja ei muutakun vaatteet vaihtoon ja ulkojäälle. Oli luvannut kaverin lasta käyttää luistelemassa ja pikkusen opettaa tekniikkaa, ja sieltähän kuoritui melkonen LätkäPrinsessa.Aurinko paistoia ja seura oli mitä mainioin, eihän siinä voi muutakun hymyillä!

Torstaina eli tänään, käytiin aamutuimaan hiihtämässä pikkulenkki Lauran kanssa. Ja voi pyhäsylvi, että mulla meinas viimisillä kilometreillä loppua usko. Hiihdettiin ensimmäinen spurtti melkein koko matka ylämäkeen 6,09km, 35min jonka jälkeen pieni juomatauko. Sitten ei muutakun matka jatkui autolle asti 10,8km, 57min. Vaikka mulla meni jalat ihan spagetiksi ja tuntu ettei millään pystyny niin sitä vaan taas selvittiin ihan loppuun asti kunnialla. On se ihmeellinen tämä ihmismieli. Ajattelee, että voimat loppu ja silti jaksoi vaikka kuinka pitkälti. Mä muistan joskus mummo sano, että sillon ku ihminen ajattelee, että voimat on loppuu niin puolet on todellisuudessa jäljellä.

Ladullakin on taas Löröllä tyyliä

Levihän se siellä pilkottaa

Ei riemulla rajaa, kun Laura saa Levillä ajaa!

Ehkä taas toi Aurinko, Lumi ja Lappi teki tästä tälläsen yltiöpositiivisen päivän alun. Tästä on hyvä jatkaa kohti illan duuneja.

Iloa hei teijän kaikkien päivään, muistetaan ottaa ilo irti kaikesta.!