Moikka Kaikki ihanat lukijat!
Lapland Bootcamp kolkuttaa jo lujasti ovella, alkaa jo hieman jännittämään. Viime viikonloppuna olin vielä koulutuksessa Espoossa, etelän kauniissa kesäkeleissä ja tällä viikolla ollaankin sitten rällätty mönkijöiden kanssa Torassiepissä ja tutkittu Haasteottelun rataa, suuniteltu treenejä ja järjestelty käytännön asioita. Tästä tulee huikee.
Keli täällä on vielä hieman kolea, viileä, kostea ja luminen. Treenileirin haasteradasta on tulossa todella
haastava! Ajettiin mönkijöillä läpi haasterataa ja voin kertoo et rapa roisku.
Tässäpä nyt kuvilla, mun mennyt viikko..
Pikkusen otettiin poseraauksia laiturilla.
Soikan kanssa korkattiin kesä kyläpyörillä!
Fiilistelen lähes yötöntä yötä..
Oon ottanu suuria tunteita herättäneitä belfieitä!
Nauttinut kuohuvaa ilta auringossa...
Raparallia, vai mitä se oli Niina?
 |
Mun Belfie sai ihmisten tunteet kuohumaan. Muistutan kuitenkin ihmisiä, mie olen itse treenannut perseeni tohon kuntoon. Mulla on oikeus olla ylpeä siitä. Ihmiset jotka on mulle oikeesti ystäviä, on mun perseestä ylpeitä ja ottaa niitä Belfieitä mun kanssa. Mie toivon, että omalla työllä eli mun vartalolla voisin motivoida mahdollisimman monia terveellisempään elämään ja hyvin voivaan kroppaan. Oon aikaisemminkin puhunut tästä, että myös mun Personal Trainerinä on oltava uskottava ja se , että mä olen hyvässä kunnossa on aika iso osa sitä uskottavuutta.
Mie jaksan aina muistaa sen mun ensimmäisen Pumppi-tunnin Kristan kanssa. Mie olin sillon vielä ravintola-alalla, mun elämäntavat oli bisseä, mäkkiä, bisseä ja 15 tuntiä töitä, aski tupakkaa ja vielä vähän kossua siihen päälle. Krista sai mut jostain kumman syystä houkattua sinne pumppi tunnille, mie olin aivan rikki sen jälkeen, mutta muistan, kun katoin sitä ohjaajaa et mie haluan joskus olla tossa kunnossa. Ja nyt mie olen siinä kunnossa. Siihen on vaadittu kuulkaa monta itkua, monta hiki pisaraa, monta kiukkua, monta luopumista, monta rikkinäistä lihasta, monta konttausta ja paljon paljon ihania uusia tuttavuuksia. Mie olen sellaisessa kunnossa, josta joskus haaveilin. Mun kroppa voi nyt hyvin, mun pää voi hyvin, mulla on työ jota en vaihtaisi mihinkään.
Se on mulle iso juttu.
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti