Kipinöistä se tuli syttyy!

Olen jo pitkään miettinyt, että kirjottaisin tämän tekstin. Nyt, kun ulkona on pimeetä, sataa vettä ja miun kupissa on vihreää teetä Jallulla, oon sitä mieltä että nyt miun mieliala on just oikea tämän kirjottamiseen. Tämä on osoitettu kaikille teille, jotka alla olevat asiat tunnette omaksenne. Tämä teksti näyttää nyt jo miun päässä ehkä kaikista vakavimmin kirjoiteltulta, joka käsistäni on ever lähtenyt, joten koittakaa kestää ;)

Kuten osa jo tietääkin, mie en aina ole ollut liikunta-alalla, vaan työskentelin ennen ravintololoissa. Mie luulin joskus, että tuun tekemään sitä lopun elämääni ja ainakin ite olin sitä mieltä, että olin hyvä keittäjä. Kestin mitä vaan, anto paskan ja kattiloiden vain sataa taivaalta niin mie kestin... Ja oikeastaan jollain sairaalla tavalla nautinkin siitä. Sitä voi verrata urheiluun - sie treenaat itteäsi veren maku suussa ja sitten se yksi onnistunut kahden minuutin hetki palkitsee kaiken sen, mitä olet tehnyt tunteja, kuukausia tai jopa vuosia. Keittiössä misataan niska limassa monta tuntia, tehdään töitä kellon ympäri ja sitten: Se yksi asiakkaalta saatu hymy ja kehu antaa pohjan kaikelle sille, mitä on tehty.

Sen duunin kautta pääsin tekemään tosi paljon kaikkea jo aika nuorena ja joka ikinen hikoiltu hetki keittiössä on kyllä tullut mulle eteen jossain vaiheessa. Ravintolassa työskentely opettaa sanoinkuvaamattoman paljon. Se opettaa miten tulla toimeen tilanteessa kun tilanteessa, oppii käsittelemään ihmisiä, hyväksymään asioita, ottamaan tilanteen haltuun ja mikä parasta, se opettaa kärsivällisyyttä. Mä en ehkä lähde avaamaan tota tämän enempää, koska sitten menee liian syvälliseksi.

MUTTA kuitenkin, mie oon tehny kaikki mahdolliset virheet, mitä vaan voi tehdä tähän pisteeseen mennessä ja oppinut jokaisesta tapahtuneesta kantapään kautta. Olen aina ollut sellainen ihminen, joka tekee ja sitten vasta ajattelee, mutta myös mä oon saanut aika paljon. Ja mä oon saavuttanut yleensä aika nopeasti kaiken mitä olen halunnut saavuttaa. Me eletään täällä vain kerran ja mulla pelottaa se ajatus, että aika loppuu kesken ja en ole elänyt täysillä tai tehnyt niitä asioita, joita todella haluan tehdä.

Se, että olen päässyt toteuttamaan näitä asioita, on vaatinut paljon. Mutta paljon on silti vielä tekemättä.

Muistan, kun olin ammattikoulun ekalla luokalla Ivalossa opiskelemassa kokiksi ja sain ekan ihan oikean duunin Ivalon keskuspesulasta. Se oli elämäni hienoin asia sillä hetkellä ja hoidin sen homman niin hyvin, kun vain osasin. Mie olin ihan kingi mankelilla, tykki viikkaaja ja sillon ajattelin: Voihan vitsi, muut vinkuu himassa porukoilta rahaa ja mie tienaan omani. Näin se on jatkunut tähän päivään asti - kaikki, mitä olen halunnut, on myös pitänyt itse ansaita.

Tämä sama ajatus on pyörinyt päässä joka kerta, kun esimerkiksi haluan lähteä ulkomaille. Miun pitää itse tehdä töitä sen eteen, kukaan ei tuu miun luokse ja sano: "Hei haluisitko et maksaisin siunkin matkat?". Jos sie haluat saavuttaa jotain, siun pitää nousta ylös, ottaa tilanne haltuun ja hoitaa homma kotiin. Sie päätät itse, mitä haluat saavuttaa; Sie päätät, mikä haluat olla ja sie päätät, millasena haluat täältä lähteä.

En nyt tarkoita sitä, että meidän kaikkien pitää ryhtyä huippukokeiksi tai huippu-urheilijoiksi, vaan sitä että ylittäkää itsenne, viekää itsenne äärirajoille ja pois sieltä mukavuusalueelta.

Sitten siihen asiaan, mitä otsikkokin kertoo... Olkaa kiitollisia ja kiittäkää. Mä unohdan sen liian usein, sillä mä en olisi tässä ilman satoja ihmisiä, jotka olen tavannut mun elämän varrella. Jotkut näistä ovat olleet isommassa ja jotkut pienemässä roolissa, mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mä oon jopa kiitollinen niille ihmisille, jotka ei ole ollut kauhian kivoja - teidän ansiosta olen oppinut antamaan anteeksi ja olemaan siitä kiitollinen.

Sinä päivänä kun päätin, etten tee enää ravintola-alan töitä, haaveilin, että saisin tehdä töitä kokopäiväisesti liikunnan parissa. Se haave on toteutunut - kiitos siitä Leena ja Levi Wellness Club, jossa mä saan nyt tehdä sitä, mitä rakastan. Olen niin kiitollinen ja ylpeä jokaisesta miun asiakkaasta ja se, mitä me saavutetaan yhdessä on suurempi palkinto, mitä yksikään lottovoittaja voi saavuttaa. Mie oon niin kiitollinen, että pääsen jakamaan omaa taitoa heidän kanssaan ja he pääsevät opettamaan mua monessa muussa asiassa takaisin.

Mie oon tykänny blogin kirjottamisesta aina, vaikken siinä kovin hyvä olekkaan. Tämän blogin kirjoittamisen mahdollisti kaiken pahan alku ja juuri eli Kehonrakennus ja Fitness -sivusto, jota en voi kiittää tarpeeksi.

Tän blogin myötä olen myös saanut maailman parhaimpia yhteistyökumppaneita, joita en voi ikinä myöskään kiittää tarpeeksi. Kiitos siis: Vesiurheilu.fi, Lorna Jane, Tough Viking, ExtremeRun, RovaniemiMarathon, Arctic Film Crew, Unifit Oy, Artica The Shop, RunForest, ArcticWarriors ja niin edelleen.

Olen saanut uniikkeja mahdollisuuksia, joista jokaiseen olen tarrautunut mahdollisuuksien mukaan! Miulla on uskomattomia ihmisiä ympärillä, joista jokaiselle olen kiitollinen pienestäkin hetkestä.

Kiitos teille kaikille! Mie oisin voinut jatkaa ja jatkaa, mutta säästän loput tästä stoorista siihen miun elämänkertaan. Jonka muuten joku mun sanelemana kirjoittaa ;)

Unifitin blogikirjoituksesta bongattuna päätän tän näihin sanoihin:

"Jos pystyt katsomaan ylös, pystyt nousemaan ylös. Nouse ylös."

P.S joo mieki juon jallua ja syön pizzaa.

P.P.S Jos tykkäät miun blogista, niin sen voi nyt käydä laittamassa ehdolle tänne:

https://research.advantlabs.fi/view/9410