Helsingin Kaisaniemessä järjestettiin Suomen ensimmäinen Tough Viking -tapahtuma. Tough Viking on esteratakilpailu, jossa juostaan 12 kilometriä ja suoritetaan 16 estettä. Miulla ei riitä sanat kertomaan, kuinka hyvin tämä tapahtuma oli järjestetty! Mie oon ravannu koko elämäni urheilutapahtumissa ja aina joku menee mönkään, mutta nyt oli todella ajateltu kaikkea. Yhdelläkään esteellä ei tarvinnut epäröidä hetkeäkään, että onko ihan turvallista, sillä koko ajan oli näköpiirissä ensihoitajia, sukeltajia, pelastuhenkilökuntaa sekä vapaaehtoisia. Reitti oli merkitty todella selkeästi ja informaatio kulki sekä osallistujien että järjestäjien keskuudessa.
Meidän joukkue oli klo 10.15 lähdössä, joka oli koko kisan toinen lähtövuoro. Tapahtumassa lähdöt oli porrastettu, joka oli loistava ratkaisu! Näin ollen mikään esteistä ei ruuhkautunut ja lähtö oli jouhevaa! Satsilta oli tullut joku ihana, tosi pirteä mimmi vetämään alkulämmöt ennen jokaista lähtöä. Ja alkulämppä osoittautuikin tosi tärkeäksi, sillä heti toisena esteenä oli Levin este eli Jäävesiallas! Sen hyisestä lämpötilasta pidettiin koko ajan huolta lisäämäällä jääpaloja joukkoon, hrrrrr!
Reebok oli aivan ihana ja hoiti mulle tapahtumaan juuri sopivat kengät: Reebok All Terrain Super 2.0, sekä napakat CrossFitt kompressio -trikoot ja toimitti ne vieläpä miun hotellille. Siis mitä palvelua! Aivan mielettömän mahtavaa. Kengät oli oikeasti todella hyvät tässä kisassa, vaikka ensin niitä vähän epäilinkin. Pohja muistutti aika pitkälti nappiksia, mutta suotta epäilin! Kun toimii niin toimii. Kaikki kiipeily- ja maasto-osuudet meni kuin lentämällä, kun oli varusteet kohillaan! Alkuun meinasi trikoot kylläkin tippua koko ajan, mutta kun kerran dippasi itsensä jääveteen niin kyllä pysy päällä ku imukuppi! Iso Kiitos Oscar ja Reebok <3
Ensimmäisenä esteenä oli joukkueellinen Jenkkifutareita, jotka pisti oikeesti jengin lentämään taivaantuuliin. Mutta mepä oltiinkin tosi ovelia ja kierrettiin äijien taakse ja tönittiin niitä selkään :D Hahahah IN YOUR FACE! Siitä muutama sata metriä eteenpäin ja oltiin Levin jäävesiesteessä, joka oli ihanan virkistävää! Siitä tietysti selvittiinkin ilman mitään ongelmia. Seuraavaksi edessä oli merikonttien ylitys. Tässä jos osasi käyttää vähän älliä (niinkun mie!) niin kiipesi reunaa pitkin ja tasapainoili reunoilla koko esteen yli, eikä tipauttanut itseään kontin sisään, niinkuin ne ehkä 1500 muuta osallistujaa teki. Siitä pääsikin sitten mukavan reippaasti kohti ensimmäistä pidempää juoksumatkaa. Nyt voin jo todeta että mie kirjaimellisesti vihaan juoksemista, se on ihan ppiipppipiipa*kaa. ;)
Pienen juoksuosuuden jälkeen oli taas merikontin ylitys, joka oli täynnä jotakin mutavelliä... Nam. Taaskaan en antautunut onkaloille, vaan tasapainoilin kontin reunoja pitkin ylitse. Mutaesteen jälkeen tuli melkein heti jotakin seinäramppeja, jotka piti ylittää. Se oli iisiä. Sitten taas juostiin, voi pyhä sylvi sentään. Anna ja Jarkko vaan leijuivat miun edessä, kun yritin vyöryä tän pe*seen ja näiden reisien kanssa mukana heidän tahdissaan. Ilman Jarkon tsemppausta en olisi jaksanut juosta vamaan metriäkään.
En muista, mikä oli sitten seuraavana esteenä noiden ramppien jälkeen, mutta seuraava selkeä muistikuva on Rexona-rampilta. Voi tsiisus oikeesti - se oli kova ja haastava este! Mie pääsin ylös kolmannella yrityksellä ja ilman narua. Jarkko ja joku miulle tuntematon tyyppi vetivät miut ylös siitä ja ei muuta kun uudelleen vauhtiin. Rexona-rampin jälkeen edessä oli ne miun jo etukäteen pelkäämät "MonkeyBarsit", jotka suuresta pelosta huolimatta olivatkin ihan "pala kakkua", siis aivan sairaan helppo! Vedin sen läpi vielä kahteen kertaan ku oli niin kivaa. Kyllä se niin on, että lahjattomat treenaa... Vai mitenkä se oli?
Sitten taas juostiin, juostiin, sukellettiin meressä ja vielä juostiin. Seuraavat muistikuvat onkin sitten jostain ryömintäosuudesta ja putkista meressä jotka hais ihan helvetin pahalle. Eli jossei vielä tullut selväksi, niin kertaan: Joka kerta, kun vaatteet vähänkin ehti kuivua päälle edellisestä vesiesteestä, niin sitten oli taas joku merieste jossa kastui ihan läpimäräksi. Jossain kohtaa oli äijiä bisset kädessä kannustamassa ja jos te äijät luette tätä, niin: KIITOS, ilman teidän tarjoamaa olutta ja tsemppiä en olisi jaksanu sitä mäkeä juosta ylös! Jos eksytte joskus Leville, niin mie tarjoon teille sen bissen takasin :)
Joka kerta kun kysyin, että paljonko on matkaa vielä jäljellä niin kaikki sanoivat vaan, että pari kilsaa. Voin kertoa, että oli aika pitkät pari kilsaa. Piikkilankaryömintä -esteellä sanottiin kuitenkin, että pari estettä enää jäljellä. Voi että, sillä hetkellä virtasi lämpö mun sydämeen... Mutta ei, pahin oli edessä. Nimittäin, ennen kuin pääsi maaliin, piti vetää 10 000 voltin sähköesteestä läpi ja samalla joku äijä ampui vestykillä. Mie en oo ihan varma, mitä siinä tapahtui, mutta se on varma, että ne voltit tuntui! Sillä hetkellä kuulin jonkun mimmin huutavan, että täysiä vaan läpi ja miehän vedin!
Se fiilis maalissa oli aivan huikea. Lämpimärkänä ja juuri sähköiskuja saanena oli ihanaa nähdä oma joukkue hengissä :)
Tässä kisassa ei siis kisattu ketään vastaan, vaan jokainen haastoi itsensä. Kisan aikana kaikki vastaantulijat ja muut kisaajat kannustivat ja antoivat tukensa - jos kaatui, joku tuiki tuntematon nosti ylös. En voi sanoinkuvailla sitä tunnelmaa ja lämpöä mikä tossa tapahtumassa oli. Se pitää kokea itse.
 |
| www.toughviking.fi |
 |
| www.leviwellnessclub.fi |
 |
| www.tikis.fi |
Tough Viking tulee meille Leville 14.3.2015. Mie haastan just sut mukaan haastamaan itsesi!
Kiitos ja kumarrus! Peippo lentää nyt kotia kohti juonimaan seuraavia suorituksia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti