Hei kaikki rakkaat lukijani!
Blogini muutti BlogBookkiin!
Löydät blogin nykyään osoitteesta: http://blogbook.fi/fitnessfromthenorth/
Laura Peippo
Fitness From The North
perjantai 19. syyskuuta 2014
maanantai 15. syyskuuta 2014
Tule, näe ja koe - Lappi, liikunta ja uskomattomat fiilikset!
Takana on nyt ensimmäinen, erittäin hyvin onnistunut RuskaBootCamp. Jälleen kerran, miulla ei riitä sanoja kertomaan, kuinka huikea meininki ja tunnelma meillä oli täällä Levin maisemissa RuskaBootCampillä hikoillessa. Tällä porukalla on ihan kirjaimellisesti asenne kohillaan ja huumorintajua vaikka muille jakaa.
Viikonlopun aikana pistettiin porukka juoksemaan suossa, rämpimään suossa, syömään suota, juomaan suovettä, pesemään sukkansa suossa, kantamaan suossa, itkemään suossa, huutamaan suossa, nauramaan suossa ja mitä ikinä sä keksit et ihminen voi vaan tehä, se me tehtiin viikonlopun aikana suossa.
Me koettiin viikonlopun aikana Levin Maailmancup -rinne aivan uudella tavalla, ihan uusissa sfääreissä. Mie kuulen vieläkin miun takaraivossa ne pienet karjumiset, kun tehtiin joku 400 yleisliikettä ylämäkeen, muutama pieni askelkyykky kaulahuivilla, pari punnerusta, vähän siksakkia, vähän kaverin kantoa ylösalasylösalas, pölkyn puskua, rengastikkausta ja sit taas juostiin.
Levin huippu käytiin tietysti valloittamassa myös ihan noin vain alkulämpönä, siellä pikkusen juoksua ja taas vähän mäkitreeniä.
Feja ja Soikka ohjasi miun kanssa mukana koko viikonlopun. Kiitos teille niin paljon, mie olen ikuisesti kiitollinen teidän avusta.
Se taistelumeininki mikä BootCampillä oli, on sanoin kuvaamaton. Se täytyy nähdä ja kokea. Mikäli sie haluat lähteä kokeilemaan omia rajoja ilmoittaudu mukaan täältä www.leviwellnessclub.fi!
Mie kiitän ja kummarran teitä huikeita sotureita. Te ootte jokainen jättäny jälkenne ja tuun muistamaan teidät aina. Toivon, että näen jokaisen teistä vielä uudestaan.
Seija: Sie olet rautaisin nainen, ketä mie olen ikinä tavannut!
Jaakko: Mies, joka ei valita, vaan tekee!
Markku: Itsensä ylittäjä, uskomattomalla tahdonvoimalla!
Aleksi: Tsemppareista tsempparein! (ja ainoa, joka uskalsi vetää röökin mun silmien alla :D, soosoo)
Ville: Mie en käsitä vieläkään, miten sie teit sen. Olet kyllä aikamoinen! Sie ylitit todellakin omat rajasi!
Elina: Vika kiekka, Paras kiekka!
Tuomas: ''Tää on ihan tyhmää'' Sie teit sen ja sie teit sen tyylillä!
Tanja: Sussa on voimaa, taitoa ja sie välität aidosti!
Katja: Mie olen aika ylpiä sinusta. Kovin stand-up -koomikko, ketä mie olen ikinä nähnyt!
Saara: Positiivisuuspläjäys, joka näytti mistä oikeet prinpressat on tehty!
Mira: Sie oot vaan aika tykki!
Mika: Flunssan kourista huolimatta teitsen, minkä pystyit ja silti voittajana maaliin. Mie kummarran!
Pekka: Sie ja sun nappisilmät. Olet sie poka kunnossa!
Tapio: Kyl sie tiiät ;)
Jonna: Ihminen, joka kiroili enemmän ku mie! Todellinen taistelija!
Timo: Sä oot verbaalisesti niin lahjakas että oksat pois, Astmasta huolimatta sodit loppuun saakka.
Sanni: Mä pelkään sun hauista. Voimia jalan paranteluun! <3
Haasteotteluaamuna hälytin apujoukot paikalle. Siis kiitos vielä kerran: Heidi, Juhani, Laitinen, Antti ja Jan!
Ja meijän kuvaaja Pera. Voi missä mie oisin ilman sinua. Kiitos siis Arctic Film Crew <3
Kiitos Levi Restaurants aivan loistavasta ruoasta ja järjestelyistä tukikohdassa. Kaikki toimi aivan loistavasti, kaikki oli ajallaan ja kaikki oli maittavaa. Te ootte huikeita!
Lisää tunnelmia viikonlopusta voitte käydä lukemassa osallistujien Blogeista ja meidän Facebook sekä Instagram sivuilta:
Elina Tervon Blogi
Kettusen Blogi
Terveysmyrsky
RuskaBootCamp Facebook
Levi Wellness Club Facebook
Muutaman päivän sisällä on sattunut niin paljon hyviä asioita, että yksi huono asia ei yhtään tunnu missään.
Mie kerron näistä hyvistä jutuista teille lisää vielä syyskuun puolella. Nyt vedetään RuskaBootCampit täysillä ja huolella loppuun! Tuu mukaan kokeilemaan ja kokemaan!
Meillä myös kirsikkana kakun päällä 22.9.2014 RAFLABOOTCAMP joka on suunnattu kaikille ravintola-alan työntekijöille Levillä sekä muualla duunia painaville. Treenataan yksi päivä täysillä Levin raitilla - punnerretaan kaljakorien päälle, nakellaan tankkeja kohti taivasta ja vedetään tuoppien kanssa viivajuoksua. Mukana RaflaBootCampillä jo mukavasti alan ammattilaisia. Ilmoittautumiset osoitteeseen: info@leviwellnessclub.fi tai jos näet mut, niin tuuhan vetäsemään hihasta. Tämän parempaa settiä ette oo kuulkaa vähään aikaan nähnyt ;)
Nyt Peippo laittaa potslojoon!
 |
| Riviin järjesty! |
Viikonlopun aikana pistettiin porukka juoksemaan suossa, rämpimään suossa, syömään suota, juomaan suovettä, pesemään sukkansa suossa, kantamaan suossa, itkemään suossa, huutamaan suossa, nauramaan suossa ja mitä ikinä sä keksit et ihminen voi vaan tehä, se me tehtiin viikonlopun aikana suossa.
Me koettiin viikonlopun aikana Levin Maailmancup -rinne aivan uudella tavalla, ihan uusissa sfääreissä. Mie kuulen vieläkin miun takaraivossa ne pienet karjumiset, kun tehtiin joku 400 yleisliikettä ylämäkeen, muutama pieni askelkyykky kaulahuivilla, pari punnerusta, vähän siksakkia, vähän kaverin kantoa ylösalasylösalas, pölkyn puskua, rengastikkausta ja sit taas juostiin.
Levin huippu käytiin tietysti valloittamassa myös ihan noin vain alkulämpönä, siellä pikkusen juoksua ja taas vähän mäkitreeniä.
Feja ja Soikka ohjasi miun kanssa mukana koko viikonlopun. Kiitos teille niin paljon, mie olen ikuisesti kiitollinen teidän avusta.
Se taistelumeininki mikä BootCampillä oli, on sanoin kuvaamaton. Se täytyy nähdä ja kokea. Mikäli sie haluat lähteä kokeilemaan omia rajoja ilmoittaudu mukaan täältä www.leviwellnessclub.fi!
Mie kiitän ja kummarran teitä huikeita sotureita. Te ootte jokainen jättäny jälkenne ja tuun muistamaan teidät aina. Toivon, että näen jokaisen teistä vielä uudestaan.
Seija: Sie olet rautaisin nainen, ketä mie olen ikinä tavannut!
Jaakko: Mies, joka ei valita, vaan tekee!
Markku: Itsensä ylittäjä, uskomattomalla tahdonvoimalla!
Aleksi: Tsemppareista tsempparein! (ja ainoa, joka uskalsi vetää röökin mun silmien alla :D, soosoo)
Ville: Mie en käsitä vieläkään, miten sie teit sen. Olet kyllä aikamoinen! Sie ylitit todellakin omat rajasi!
Elina: Vika kiekka, Paras kiekka!
Tuomas: ''Tää on ihan tyhmää'' Sie teit sen ja sie teit sen tyylillä!
Tanja: Sussa on voimaa, taitoa ja sie välität aidosti!
Katja: Mie olen aika ylpiä sinusta. Kovin stand-up -koomikko, ketä mie olen ikinä nähnyt!
Saara: Positiivisuuspläjäys, joka näytti mistä oikeet prinpressat on tehty!
Mira: Sie oot vaan aika tykki!
Mika: Flunssan kourista huolimatta teitsen, minkä pystyit ja silti voittajana maaliin. Mie kummarran!
Pekka: Sie ja sun nappisilmät. Olet sie poka kunnossa!
Tapio: Kyl sie tiiät ;)
Jonna: Ihminen, joka kiroili enemmän ku mie! Todellinen taistelija!
Timo: Sä oot verbaalisesti niin lahjakas että oksat pois, Astmasta huolimatta sodit loppuun saakka.
Sanni: Mä pelkään sun hauista. Voimia jalan paranteluun! <3
Haasteotteluaamuna hälytin apujoukot paikalle. Siis kiitos vielä kerran: Heidi, Juhani, Laitinen, Antti ja Jan!
Ja meijän kuvaaja Pera. Voi missä mie oisin ilman sinua. Kiitos siis Arctic Film Crew <3
Kiitos Levi Restaurants aivan loistavasta ruoasta ja järjestelyistä tukikohdassa. Kaikki toimi aivan loistavasti, kaikki oli ajallaan ja kaikki oli maittavaa. Te ootte huikeita!
Lisää tunnelmia viikonlopusta voitte käydä lukemassa osallistujien Blogeista ja meidän Facebook sekä Instagram sivuilta:
Elina Tervon Blogi
Kettusen Blogi
Terveysmyrsky
RuskaBootCamp Facebook
Levi Wellness Club Facebook
Mie kerron näistä hyvistä jutuista teille lisää vielä syyskuun puolella. Nyt vedetään RuskaBootCampit täysillä ja huolella loppuun! Tuu mukaan kokeilemaan ja kokemaan!
 |
| Reebokit ja ZeroPointit ainoat oikeat varusteet suolle. |
Meillä myös kirsikkana kakun päällä 22.9.2014 RAFLABOOTCAMP joka on suunnattu kaikille ravintola-alan työntekijöille Levillä sekä muualla duunia painaville. Treenataan yksi päivä täysillä Levin raitilla - punnerretaan kaljakorien päälle, nakellaan tankkeja kohti taivasta ja vedetään tuoppien kanssa viivajuoksua. Mukana RaflaBootCampillä jo mukavasti alan ammattilaisia. Ilmoittautumiset osoitteeseen: info@leviwellnessclub.fi tai jos näet mut, niin tuuhan vetäsemään hihasta. Tämän parempaa settiä ette oo kuulkaa vähään aikaan nähnyt ;)
Nyt Peippo laittaa potslojoon!
sunnuntai 7. syyskuuta 2014
I'm Tough Enough!
Nyt on takana elämäni ensimmäinen Tough Viking kilpailu. Tässä lentokentällä, odotellessa lennon lähtöä kohti Leviä, on hyvä fiilistellä eilistä kisaa sekä tän päivän kipeitä koipia...
Helsingin Kaisaniemessä järjestettiin Suomen ensimmäinen Tough Viking -tapahtuma. Tough Viking on esteratakilpailu, jossa juostaan 12 kilometriä ja suoritetaan 16 estettä. Miulla ei riitä sanat kertomaan, kuinka hyvin tämä tapahtuma oli järjestetty! Mie oon ravannu koko elämäni urheilutapahtumissa ja aina joku menee mönkään, mutta nyt oli todella ajateltu kaikkea. Yhdelläkään esteellä ei tarvinnut epäröidä hetkeäkään, että onko ihan turvallista, sillä koko ajan oli näköpiirissä ensihoitajia, sukeltajia, pelastuhenkilökuntaa sekä vapaaehtoisia. Reitti oli merkitty todella selkeästi ja informaatio kulki sekä osallistujien että järjestäjien keskuudessa.
Meidän joukkue oli klo 10.15 lähdössä, joka oli koko kisan toinen lähtövuoro. Tapahtumassa lähdöt oli porrastettu, joka oli loistava ratkaisu! Näin ollen mikään esteistä ei ruuhkautunut ja lähtö oli jouhevaa! Satsilta oli tullut joku ihana, tosi pirteä mimmi vetämään alkulämmöt ennen jokaista lähtöä. Ja alkulämppä osoittautuikin tosi tärkeäksi, sillä heti toisena esteenä oli Levin este eli Jäävesiallas! Sen hyisestä lämpötilasta pidettiin koko ajan huolta lisäämäällä jääpaloja joukkoon, hrrrrr!
Reebok oli aivan ihana ja hoiti mulle tapahtumaan juuri sopivat kengät: Reebok All Terrain Super 2.0, sekä napakat CrossFitt kompressio -trikoot ja toimitti ne vieläpä miun hotellille. Siis mitä palvelua! Aivan mielettömän mahtavaa. Kengät oli oikeasti todella hyvät tässä kisassa, vaikka ensin niitä vähän epäilinkin. Pohja muistutti aika pitkälti nappiksia, mutta suotta epäilin! Kun toimii niin toimii. Kaikki kiipeily- ja maasto-osuudet meni kuin lentämällä, kun oli varusteet kohillaan! Alkuun meinasi trikoot kylläkin tippua koko ajan, mutta kun kerran dippasi itsensä jääveteen niin kyllä pysy päällä ku imukuppi! Iso Kiitos Oscar ja Reebok <3
Ensimmäisenä esteenä oli joukkueellinen Jenkkifutareita, jotka pisti oikeesti jengin lentämään taivaantuuliin. Mutta mepä oltiinkin tosi ovelia ja kierrettiin äijien taakse ja tönittiin niitä selkään :D Hahahah IN YOUR FACE! Siitä muutama sata metriä eteenpäin ja oltiin Levin jäävesiesteessä, joka oli ihanan virkistävää! Siitä tietysti selvittiinkin ilman mitään ongelmia. Seuraavaksi edessä oli merikonttien ylitys. Tässä jos osasi käyttää vähän älliä (niinkun mie!) niin kiipesi reunaa pitkin ja tasapainoili reunoilla koko esteen yli, eikä tipauttanut itseään kontin sisään, niinkuin ne ehkä 1500 muuta osallistujaa teki. Siitä pääsikin sitten mukavan reippaasti kohti ensimmäistä pidempää juoksumatkaa. Nyt voin jo todeta että mie kirjaimellisesti vihaan juoksemista, se on ihan ppiipppipiipa*kaa. ;)
Pienen juoksuosuuden jälkeen oli taas merikontin ylitys, joka oli täynnä jotakin mutavelliä... Nam. Taaskaan en antautunut onkaloille, vaan tasapainoilin kontin reunoja pitkin ylitse. Mutaesteen jälkeen tuli melkein heti jotakin seinäramppeja, jotka piti ylittää. Se oli iisiä. Sitten taas juostiin, voi pyhä sylvi sentään. Anna ja Jarkko vaan leijuivat miun edessä, kun yritin vyöryä tän pe*seen ja näiden reisien kanssa mukana heidän tahdissaan. Ilman Jarkon tsemppausta en olisi jaksanut juosta vamaan metriäkään.
En muista, mikä oli sitten seuraavana esteenä noiden ramppien jälkeen, mutta seuraava selkeä muistikuva on Rexona-rampilta. Voi tsiisus oikeesti - se oli kova ja haastava este! Mie pääsin ylös kolmannella yrityksellä ja ilman narua. Jarkko ja joku miulle tuntematon tyyppi vetivät miut ylös siitä ja ei muuta kun uudelleen vauhtiin. Rexona-rampin jälkeen edessä oli ne miun jo etukäteen pelkäämät "MonkeyBarsit", jotka suuresta pelosta huolimatta olivatkin ihan "pala kakkua", siis aivan sairaan helppo! Vedin sen läpi vielä kahteen kertaan ku oli niin kivaa. Kyllä se niin on, että lahjattomat treenaa... Vai mitenkä se oli?
Sitten taas juostiin, juostiin, sukellettiin meressä ja vielä juostiin. Seuraavat muistikuvat onkin sitten jostain ryömintäosuudesta ja putkista meressä jotka hais ihan helvetin pahalle. Eli jossei vielä tullut selväksi, niin kertaan: Joka kerta, kun vaatteet vähänkin ehti kuivua päälle edellisestä vesiesteestä, niin sitten oli taas joku merieste jossa kastui ihan läpimäräksi. Jossain kohtaa oli äijiä bisset kädessä kannustamassa ja jos te äijät luette tätä, niin: KIITOS, ilman teidän tarjoamaa olutta ja tsemppiä en olisi jaksanu sitä mäkeä juosta ylös! Jos eksytte joskus Leville, niin mie tarjoon teille sen bissen takasin :)
Joka kerta kun kysyin, että paljonko on matkaa vielä jäljellä niin kaikki sanoivat vaan, että pari kilsaa. Voin kertoa, että oli aika pitkät pari kilsaa. Piikkilankaryömintä -esteellä sanottiin kuitenkin, että pari estettä enää jäljellä. Voi että, sillä hetkellä virtasi lämpö mun sydämeen... Mutta ei, pahin oli edessä. Nimittäin, ennen kuin pääsi maaliin, piti vetää 10 000 voltin sähköesteestä läpi ja samalla joku äijä ampui vestykillä. Mie en oo ihan varma, mitä siinä tapahtui, mutta se on varma, että ne voltit tuntui! Sillä hetkellä kuulin jonkun mimmin huutavan, että täysiä vaan läpi ja miehän vedin!
Se fiilis maalissa oli aivan huikea. Lämpimärkänä ja juuri sähköiskuja saanena oli ihanaa nähdä oma joukkue hengissä :)
Tässä kisassa ei siis kisattu ketään vastaan, vaan jokainen haastoi itsensä. Kisan aikana kaikki vastaantulijat ja muut kisaajat kannustivat ja antoivat tukensa - jos kaatui, joku tuiki tuntematon nosti ylös. En voi sanoinkuvailla sitä tunnelmaa ja lämpöä mikä tossa tapahtumassa oli. Se pitää kokea itse.
Tough Viking tulee meille Leville 14.3.2015. Mie haastan just sut mukaan haastamaan itsesi!
Kiitos ja kumarrus! Peippo lentää nyt kotia kohti juonimaan seuraavia suorituksia :)
Helsingin Kaisaniemessä järjestettiin Suomen ensimmäinen Tough Viking -tapahtuma. Tough Viking on esteratakilpailu, jossa juostaan 12 kilometriä ja suoritetaan 16 estettä. Miulla ei riitä sanat kertomaan, kuinka hyvin tämä tapahtuma oli järjestetty! Mie oon ravannu koko elämäni urheilutapahtumissa ja aina joku menee mönkään, mutta nyt oli todella ajateltu kaikkea. Yhdelläkään esteellä ei tarvinnut epäröidä hetkeäkään, että onko ihan turvallista, sillä koko ajan oli näköpiirissä ensihoitajia, sukeltajia, pelastuhenkilökuntaa sekä vapaaehtoisia. Reitti oli merkitty todella selkeästi ja informaatio kulki sekä osallistujien että järjestäjien keskuudessa.
Meidän joukkue oli klo 10.15 lähdössä, joka oli koko kisan toinen lähtövuoro. Tapahtumassa lähdöt oli porrastettu, joka oli loistava ratkaisu! Näin ollen mikään esteistä ei ruuhkautunut ja lähtö oli jouhevaa! Satsilta oli tullut joku ihana, tosi pirteä mimmi vetämään alkulämmöt ennen jokaista lähtöä. Ja alkulämppä osoittautuikin tosi tärkeäksi, sillä heti toisena esteenä oli Levin este eli Jäävesiallas! Sen hyisestä lämpötilasta pidettiin koko ajan huolta lisäämäällä jääpaloja joukkoon, hrrrrr!
Reebok oli aivan ihana ja hoiti mulle tapahtumaan juuri sopivat kengät: Reebok All Terrain Super 2.0, sekä napakat CrossFitt kompressio -trikoot ja toimitti ne vieläpä miun hotellille. Siis mitä palvelua! Aivan mielettömän mahtavaa. Kengät oli oikeasti todella hyvät tässä kisassa, vaikka ensin niitä vähän epäilinkin. Pohja muistutti aika pitkälti nappiksia, mutta suotta epäilin! Kun toimii niin toimii. Kaikki kiipeily- ja maasto-osuudet meni kuin lentämällä, kun oli varusteet kohillaan! Alkuun meinasi trikoot kylläkin tippua koko ajan, mutta kun kerran dippasi itsensä jääveteen niin kyllä pysy päällä ku imukuppi! Iso Kiitos Oscar ja Reebok <3
Ensimmäisenä esteenä oli joukkueellinen Jenkkifutareita, jotka pisti oikeesti jengin lentämään taivaantuuliin. Mutta mepä oltiinkin tosi ovelia ja kierrettiin äijien taakse ja tönittiin niitä selkään :D Hahahah IN YOUR FACE! Siitä muutama sata metriä eteenpäin ja oltiin Levin jäävesiesteessä, joka oli ihanan virkistävää! Siitä tietysti selvittiinkin ilman mitään ongelmia. Seuraavaksi edessä oli merikonttien ylitys. Tässä jos osasi käyttää vähän älliä (niinkun mie!) niin kiipesi reunaa pitkin ja tasapainoili reunoilla koko esteen yli, eikä tipauttanut itseään kontin sisään, niinkuin ne ehkä 1500 muuta osallistujaa teki. Siitä pääsikin sitten mukavan reippaasti kohti ensimmäistä pidempää juoksumatkaa. Nyt voin jo todeta että mie kirjaimellisesti vihaan juoksemista, se on ihan ppiipppipiipa*kaa. ;)
Pienen juoksuosuuden jälkeen oli taas merikontin ylitys, joka oli täynnä jotakin mutavelliä... Nam. Taaskaan en antautunut onkaloille, vaan tasapainoilin kontin reunoja pitkin ylitse. Mutaesteen jälkeen tuli melkein heti jotakin seinäramppeja, jotka piti ylittää. Se oli iisiä. Sitten taas juostiin, voi pyhä sylvi sentään. Anna ja Jarkko vaan leijuivat miun edessä, kun yritin vyöryä tän pe*seen ja näiden reisien kanssa mukana heidän tahdissaan. Ilman Jarkon tsemppausta en olisi jaksanut juosta vamaan metriäkään.
En muista, mikä oli sitten seuraavana esteenä noiden ramppien jälkeen, mutta seuraava selkeä muistikuva on Rexona-rampilta. Voi tsiisus oikeesti - se oli kova ja haastava este! Mie pääsin ylös kolmannella yrityksellä ja ilman narua. Jarkko ja joku miulle tuntematon tyyppi vetivät miut ylös siitä ja ei muuta kun uudelleen vauhtiin. Rexona-rampin jälkeen edessä oli ne miun jo etukäteen pelkäämät "MonkeyBarsit", jotka suuresta pelosta huolimatta olivatkin ihan "pala kakkua", siis aivan sairaan helppo! Vedin sen läpi vielä kahteen kertaan ku oli niin kivaa. Kyllä se niin on, että lahjattomat treenaa... Vai mitenkä se oli?
Sitten taas juostiin, juostiin, sukellettiin meressä ja vielä juostiin. Seuraavat muistikuvat onkin sitten jostain ryömintäosuudesta ja putkista meressä jotka hais ihan helvetin pahalle. Eli jossei vielä tullut selväksi, niin kertaan: Joka kerta, kun vaatteet vähänkin ehti kuivua päälle edellisestä vesiesteestä, niin sitten oli taas joku merieste jossa kastui ihan läpimäräksi. Jossain kohtaa oli äijiä bisset kädessä kannustamassa ja jos te äijät luette tätä, niin: KIITOS, ilman teidän tarjoamaa olutta ja tsemppiä en olisi jaksanu sitä mäkeä juosta ylös! Jos eksytte joskus Leville, niin mie tarjoon teille sen bissen takasin :)
Joka kerta kun kysyin, että paljonko on matkaa vielä jäljellä niin kaikki sanoivat vaan, että pari kilsaa. Voin kertoa, että oli aika pitkät pari kilsaa. Piikkilankaryömintä -esteellä sanottiin kuitenkin, että pari estettä enää jäljellä. Voi että, sillä hetkellä virtasi lämpö mun sydämeen... Mutta ei, pahin oli edessä. Nimittäin, ennen kuin pääsi maaliin, piti vetää 10 000 voltin sähköesteestä läpi ja samalla joku äijä ampui vestykillä. Mie en oo ihan varma, mitä siinä tapahtui, mutta se on varma, että ne voltit tuntui! Sillä hetkellä kuulin jonkun mimmin huutavan, että täysiä vaan läpi ja miehän vedin!
Se fiilis maalissa oli aivan huikea. Lämpimärkänä ja juuri sähköiskuja saanena oli ihanaa nähdä oma joukkue hengissä :)
Tässä kisassa ei siis kisattu ketään vastaan, vaan jokainen haastoi itsensä. Kisan aikana kaikki vastaantulijat ja muut kisaajat kannustivat ja antoivat tukensa - jos kaatui, joku tuiki tuntematon nosti ylös. En voi sanoinkuvailla sitä tunnelmaa ja lämpöä mikä tossa tapahtumassa oli. Se pitää kokea itse.
 |
| www.toughviking.fi |
 |
| www.leviwellnessclub.fi |
 |
| www.tikis.fi |
Tough Viking tulee meille Leville 14.3.2015. Mie haastan just sut mukaan haastamaan itsesi!
Kiitos ja kumarrus! Peippo lentää nyt kotia kohti juonimaan seuraavia suorituksia :)
tiistai 2. syyskuuta 2014
Sport&Wellness Blog Awards´14, Tough Viking + RuskaBootCamp!
Miulla on nyt teille KOLME ihan huikeeta asiaa kerrottavana!
Ensimmäinen...
Nopeimmat ovatkin jo ehkä huomanneet, että blogini on mukana Sport & Wellness Blog Awards 2014 kilpailussa! Siis aivan mahtavaa! Voitteko uskoa? Kyllä mie oon niin mahottoman kiitollinen ja onnellinen ja tästä voi kiittää ainoastaan teitä rakkaat lukijat.
Sport & Wellness Blog Awards 2014 järjestetään nyt ihka ensimmäisen kerran - kyseessä on siis kisa, jossa palkitaan blogeja kahdessa kategoriassa: Sport ja Wellness. Tämä miun blogihan on ehdolla sitten Sport-osion puolella. Wautsi wau. Mieletön kunnia, JAU!
Sikäli mikäli haluat käydä äänestämässä Fitness From The Northia, se onnistuu täältä:
Sport & Wellness Blog Awards 2014 Äänestys
Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan 500 € lahjakortti omavalintaiseen kylpylään kotimaassa eli kannattaa käydä äänestämässä! Jippii!
 |
| Kuva: Arctic Film Crew |
Toinen...
Ja tätä mie olen odottanut ihan hulluna, eli Tough Viking. Tämä kilpailu olisi tiedossa siis nyt lauantaina, ei herran isä sentään. Vastahan oli kesäkuu ja siihen oli vaikka kuinka kauan aikaa treenata... No arvatkaapa vaan onko tullut treenattua? No ei sitten yhtään. Me kisataan siellä pienellä joukkueella eli Levi Wellness Club -teamina, jossa miun lisäksi on juoksemassa Anna ja Jarkko. Hui, toivottavasti ne ei jätä minua yksin sinne juoksemaan, kun mulla loppuu kunto kesken :D Kaiken tämän kisaan treenaamattomuuden lisäksi miulla murtui viime viikolla pari varvasta oikiasta jalasta ja sitten mulla on ollu kauhia lenssu kohta jo viikon. Toivotaan, että ainakin lenssu menis ennen lauantaita ohi.
Mie täältä lentelen Peipon lailla Finnairin siivillä jo torstaina Helsinkiin haistelemaan kisatunnelmaa ja tulen takaisin sunnuntaina. Eli mikäli haluat tulla kannustamaan minua kisaan lauantaina, niin olen klo 10.15 lähdössä ja tapahtumahan on Helsingin Kaisaniemessä. Jos muuten vaan haluut moikata, niin otahan yhteyttä ja sovitaan tärskyt!
... Tai jos mielesi tekee mukaan kilpailuun niin vielä ehdit mukaan! Käyhän tsekkaamassa lisää tapahtumasta täältä: www.toughviking.fi
 |
| Kuva: Arctic Film Crew |
Ja kolmas!
RuskaBootCamps. Ne ovat nyt totista totta ja kolkuttavat jo ihan ovella. Eli syksyn kovimmat setit ja tajunnan räjäyttävimmät treenit tärähtää käyntiin syyskuussa Levillä. RuskaBootCampit järjestetään nyt siis Levin ympäristössä! Nyt päästää kipuamaan Levi-tunturia ylös ja alas, pistetään kivet ja pölkyt koville sekä näytetään suolle, missä se suonsilmä oikein on!
Me järjestetään Syykuun aikana kolmet RuskaBootCampit ja sitten yleisönpyynnöstä laitettiin vielä yksi extra BootCamppi loka-marraskuun vaihteeseen. Käyhän tsekkaamassa lisätietoja meidän Facebook-sivuilta: RuskaBootCamp ja ilmoittaudu mukaan täältä: RuskaBootCamp ilmoittautuminen
Nyt siulla on mieletön mahdollisuus päästä kokeilemaan, mitä treenaminen luonnon omilla kuntosalivälineillä oikein on!
Pikkusen meinaa olla käet täynnä puuhaa, mutta miehän se nautin. Eihän se ole poka muuta kun tehä vaan ;)
Näihin tunnelmiin...!
 |
| Kuva: Arctic Film Crew |
maanantai 25. elokuuta 2014
Viikko miun tyylillä :)
Mie oon touhunnu niin mahdottomasti menneellä viikolla, että ehkä laitan
tällä kertaa vain kuvia kertomaan, mitä kaikkea on tullut puuhailtua!
 | |
| Käytiin etsimässä LUNTA Ruottista! Kuva: Arctic Film Crew |
 |
| Ruotsiin luvattiin lunta. I'm coming! (Kuva: Arctic Film Crew) |
 |
| KiPS:in jääkiekkoäijille tuli vedettyä aika hikiset treenit! |
 |
| Käytiin Sampon kanssa vähän velmuilemassa tulevaisuuden kuvioita! |
 | |
| Matkalla Ruotsiin. Vauhdit haettiin Levin huipulta!Kuva: Arctic Film Crew) |
 | |||
| Lehtisen kanssa käytiin BikeParkissa kattomassa onko Joulupukki kotona. Ei ollut ja jalkaan saatiin komiat mustelmat! Kuva: Heli Lehtinen |
Kaiken tämän lisäksi oon tehny reippaasti töitä, keränny ainakin tsiljoona sientä pakkaseen, juossut vesisateessa töihin, kyykännyt kun hullu, suunitellut tulevaa ja nauranu ihan mielettömästi, hajottanut auton, hukannut puhelimen, tulistellut kodalla, juonut nokipannu kahvit ja vaikka mitä muuta.
Kyllä Lapissa on aika hyvä olla.
keskiviikko 13. elokuuta 2014
Kipinöistä se tuli syttyy!
Olen jo pitkään miettinyt, että kirjottaisin tämän tekstin. Nyt, kun ulkona on pimeetä, sataa vettä ja miun kupissa on vihreää teetä Jallulla, oon sitä mieltä että nyt miun mieliala on just oikea tämän kirjottamiseen. Tämä on osoitettu kaikille teille, jotka alla olevat asiat tunnette omaksenne. Tämä teksti näyttää nyt jo miun päässä ehkä kaikista vakavimmin kirjoiteltulta, joka käsistäni on ever lähtenyt, joten koittakaa kestää ;)
Kuten osa jo tietääkin, mie en aina ole ollut liikunta-alalla, vaan työskentelin ennen ravintololoissa. Mie luulin joskus, että tuun tekemään sitä lopun elämääni ja ainakin ite olin sitä mieltä, että olin hyvä keittäjä. Kestin mitä vaan, anto paskan ja kattiloiden vain sataa taivaalta niin mie kestin... Ja oikeastaan jollain sairaalla tavalla nautinkin siitä. Sitä voi verrata urheiluun - sie treenaat itteäsi veren maku suussa ja sitten se yksi onnistunut kahden minuutin hetki palkitsee kaiken sen, mitä olet tehnyt tunteja, kuukausia tai jopa vuosia. Keittiössä misataan niska limassa monta tuntia, tehdään töitä kellon ympäri ja sitten: Se yksi asiakkaalta saatu hymy ja kehu antaa pohjan kaikelle sille, mitä on tehty.
Sen duunin kautta pääsin tekemään tosi paljon kaikkea jo aika nuorena ja joka ikinen hikoiltu hetki keittiössä on kyllä tullut mulle eteen jossain vaiheessa. Ravintolassa työskentely opettaa sanoinkuvaamattoman paljon. Se opettaa miten tulla toimeen tilanteessa kun tilanteessa, oppii käsittelemään ihmisiä, hyväksymään asioita, ottamaan tilanteen haltuun ja mikä parasta, se opettaa kärsivällisyyttä. Mä en ehkä lähde avaamaan tota tämän enempää, koska sitten menee liian syvälliseksi.
MUTTA kuitenkin, mie oon tehny kaikki mahdolliset virheet, mitä vaan voi tehdä tähän pisteeseen mennessä ja oppinut jokaisesta tapahtuneesta kantapään kautta. Olen aina ollut sellainen ihminen, joka tekee ja sitten vasta ajattelee, mutta myös mä oon saanut aika paljon. Ja mä oon saavuttanut yleensä aika nopeasti kaiken mitä olen halunnut saavuttaa. Me eletään täällä vain kerran ja mulla pelottaa se ajatus, että aika loppuu kesken ja en ole elänyt täysillä tai tehnyt niitä asioita, joita todella haluan tehdä.
Se, että olen päässyt toteuttamaan näitä asioita, on vaatinut paljon. Mutta paljon on silti vielä tekemättä.
Muistan, kun olin ammattikoulun ekalla luokalla Ivalossa opiskelemassa kokiksi ja sain ekan ihan oikean duunin Ivalon keskuspesulasta. Se oli elämäni hienoin asia sillä hetkellä ja hoidin sen homman niin hyvin, kun vain osasin. Mie olin ihan kingi mankelilla, tykki viikkaaja ja sillon ajattelin: Voihan vitsi, muut vinkuu himassa porukoilta rahaa ja mie tienaan omani. Näin se on jatkunut tähän päivään asti - kaikki, mitä olen halunnut, on myös pitänyt itse ansaita.
Tämä sama ajatus on pyörinyt päässä joka kerta, kun esimerkiksi haluan lähteä ulkomaille. Miun pitää itse tehdä töitä sen eteen, kukaan ei tuu miun luokse ja sano: "Hei haluisitko et maksaisin siunkin matkat?". Jos sie haluat saavuttaa jotain, siun pitää nousta ylös, ottaa tilanne haltuun ja hoitaa homma kotiin. Sie päätät itse, mitä haluat saavuttaa; Sie päätät, mikä haluat olla ja sie päätät, millasena haluat täältä lähteä.
En nyt tarkoita sitä, että meidän kaikkien pitää ryhtyä huippukokeiksi tai huippu-urheilijoiksi, vaan sitä että ylittäkää itsenne, viekää itsenne äärirajoille ja pois sieltä mukavuusalueelta.
Sitten siihen asiaan, mitä otsikkokin kertoo... Olkaa kiitollisia ja kiittäkää. Mä unohdan sen liian usein, sillä mä en olisi tässä ilman satoja ihmisiä, jotka olen tavannut mun elämän varrella. Jotkut näistä ovat olleet isommassa ja jotkut pienemässä roolissa, mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mä oon jopa kiitollinen niille ihmisille, jotka ei ole ollut kauhian kivoja - teidän ansiosta olen oppinut antamaan anteeksi ja olemaan siitä kiitollinen.
Sinä päivänä kun päätin, etten tee enää ravintola-alan töitä, haaveilin, että saisin tehdä töitä kokopäiväisesti liikunnan parissa. Se haave on toteutunut - kiitos siitä Leena ja Levi Wellness Club, jossa mä saan nyt tehdä sitä, mitä rakastan. Olen niin kiitollinen ja ylpeä jokaisesta miun asiakkaasta ja se, mitä me saavutetaan yhdessä on suurempi palkinto, mitä yksikään lottovoittaja voi saavuttaa. Mie oon niin kiitollinen, että pääsen jakamaan omaa taitoa heidän kanssaan ja he pääsevät opettamaan mua monessa muussa asiassa takaisin.
Mie oon tykänny blogin kirjottamisesta aina, vaikken siinä kovin hyvä olekkaan. Tämän blogin kirjoittamisen mahdollisti kaiken pahan alku ja juuri eli Kehonrakennus ja Fitness -sivusto, jota en voi kiittää tarpeeksi.
Tän blogin myötä olen myös saanut maailman parhaimpia yhteistyökumppaneita, joita en voi ikinä myöskään kiittää tarpeeksi. Kiitos siis: Vesiurheilu.fi, Lorna Jane, Tough Viking, ExtremeRun, RovaniemiMarathon, Arctic Film Crew, Unifit Oy, Artica The Shop, RunForest, ArcticWarriors ja niin edelleen.
Olen saanut uniikkeja mahdollisuuksia, joista jokaiseen olen tarrautunut mahdollisuuksien mukaan! Miulla on uskomattomia ihmisiä ympärillä, joista jokaiselle olen kiitollinen pienestäkin hetkestä.
Kiitos teille kaikille! Mie oisin voinut jatkaa ja jatkaa, mutta säästän loput tästä stoorista siihen miun elämänkertaan. Jonka muuten joku mun sanelemana kirjoittaa ;)
Unifitin blogikirjoituksesta bongattuna päätän tän näihin sanoihin:
"Jos pystyt katsomaan ylös, pystyt nousemaan ylös. Nouse ylös."
P.S joo mieki juon jallua ja syön pizzaa.
P.P.S Jos tykkäät miun blogista, niin sen voi nyt käydä laittamassa ehdolle tänne:
https://research.advantlabs.fi/view/9410
Kuten osa jo tietääkin, mie en aina ole ollut liikunta-alalla, vaan työskentelin ennen ravintololoissa. Mie luulin joskus, että tuun tekemään sitä lopun elämääni ja ainakin ite olin sitä mieltä, että olin hyvä keittäjä. Kestin mitä vaan, anto paskan ja kattiloiden vain sataa taivaalta niin mie kestin... Ja oikeastaan jollain sairaalla tavalla nautinkin siitä. Sitä voi verrata urheiluun - sie treenaat itteäsi veren maku suussa ja sitten se yksi onnistunut kahden minuutin hetki palkitsee kaiken sen, mitä olet tehnyt tunteja, kuukausia tai jopa vuosia. Keittiössä misataan niska limassa monta tuntia, tehdään töitä kellon ympäri ja sitten: Se yksi asiakkaalta saatu hymy ja kehu antaa pohjan kaikelle sille, mitä on tehty.
Sen duunin kautta pääsin tekemään tosi paljon kaikkea jo aika nuorena ja joka ikinen hikoiltu hetki keittiössä on kyllä tullut mulle eteen jossain vaiheessa. Ravintolassa työskentely opettaa sanoinkuvaamattoman paljon. Se opettaa miten tulla toimeen tilanteessa kun tilanteessa, oppii käsittelemään ihmisiä, hyväksymään asioita, ottamaan tilanteen haltuun ja mikä parasta, se opettaa kärsivällisyyttä. Mä en ehkä lähde avaamaan tota tämän enempää, koska sitten menee liian syvälliseksi.
MUTTA kuitenkin, mie oon tehny kaikki mahdolliset virheet, mitä vaan voi tehdä tähän pisteeseen mennessä ja oppinut jokaisesta tapahtuneesta kantapään kautta. Olen aina ollut sellainen ihminen, joka tekee ja sitten vasta ajattelee, mutta myös mä oon saanut aika paljon. Ja mä oon saavuttanut yleensä aika nopeasti kaiken mitä olen halunnut saavuttaa. Me eletään täällä vain kerran ja mulla pelottaa se ajatus, että aika loppuu kesken ja en ole elänyt täysillä tai tehnyt niitä asioita, joita todella haluan tehdä.
Se, että olen päässyt toteuttamaan näitä asioita, on vaatinut paljon. Mutta paljon on silti vielä tekemättä.
Muistan, kun olin ammattikoulun ekalla luokalla Ivalossa opiskelemassa kokiksi ja sain ekan ihan oikean duunin Ivalon keskuspesulasta. Se oli elämäni hienoin asia sillä hetkellä ja hoidin sen homman niin hyvin, kun vain osasin. Mie olin ihan kingi mankelilla, tykki viikkaaja ja sillon ajattelin: Voihan vitsi, muut vinkuu himassa porukoilta rahaa ja mie tienaan omani. Näin se on jatkunut tähän päivään asti - kaikki, mitä olen halunnut, on myös pitänyt itse ansaita.
Tämä sama ajatus on pyörinyt päässä joka kerta, kun esimerkiksi haluan lähteä ulkomaille. Miun pitää itse tehdä töitä sen eteen, kukaan ei tuu miun luokse ja sano: "Hei haluisitko et maksaisin siunkin matkat?". Jos sie haluat saavuttaa jotain, siun pitää nousta ylös, ottaa tilanne haltuun ja hoitaa homma kotiin. Sie päätät itse, mitä haluat saavuttaa; Sie päätät, mikä haluat olla ja sie päätät, millasena haluat täältä lähteä.
En nyt tarkoita sitä, että meidän kaikkien pitää ryhtyä huippukokeiksi tai huippu-urheilijoiksi, vaan sitä että ylittäkää itsenne, viekää itsenne äärirajoille ja pois sieltä mukavuusalueelta.
Sinä päivänä kun päätin, etten tee enää ravintola-alan töitä, haaveilin, että saisin tehdä töitä kokopäiväisesti liikunnan parissa. Se haave on toteutunut - kiitos siitä Leena ja Levi Wellness Club, jossa mä saan nyt tehdä sitä, mitä rakastan. Olen niin kiitollinen ja ylpeä jokaisesta miun asiakkaasta ja se, mitä me saavutetaan yhdessä on suurempi palkinto, mitä yksikään lottovoittaja voi saavuttaa. Mie oon niin kiitollinen, että pääsen jakamaan omaa taitoa heidän kanssaan ja he pääsevät opettamaan mua monessa muussa asiassa takaisin.
Mie oon tykänny blogin kirjottamisesta aina, vaikken siinä kovin hyvä olekkaan. Tämän blogin kirjoittamisen mahdollisti kaiken pahan alku ja juuri eli Kehonrakennus ja Fitness -sivusto, jota en voi kiittää tarpeeksi.
Tän blogin myötä olen myös saanut maailman parhaimpia yhteistyökumppaneita, joita en voi ikinä myöskään kiittää tarpeeksi. Kiitos siis: Vesiurheilu.fi, Lorna Jane, Tough Viking, ExtremeRun, RovaniemiMarathon, Arctic Film Crew, Unifit Oy, Artica The Shop, RunForest, ArcticWarriors ja niin edelleen.
Olen saanut uniikkeja mahdollisuuksia, joista jokaiseen olen tarrautunut mahdollisuuksien mukaan! Miulla on uskomattomia ihmisiä ympärillä, joista jokaiselle olen kiitollinen pienestäkin hetkestä.
Kiitos teille kaikille! Mie oisin voinut jatkaa ja jatkaa, mutta säästän loput tästä stoorista siihen miun elämänkertaan. Jonka muuten joku mun sanelemana kirjoittaa ;)
Unifitin blogikirjoituksesta bongattuna päätän tän näihin sanoihin:
"Jos pystyt katsomaan ylös, pystyt nousemaan ylös. Nouse ylös."
P.S joo mieki juon jallua ja syön pizzaa.
P.P.S Jos tykkäät miun blogista, niin sen voi nyt käydä laittamassa ehdolle tänne:
https://research.advantlabs.fi/view/9410
sunnuntai 10. elokuuta 2014
#toughenough? Oh Yes Sir we are!
Viikonloppu on ollut aika toiminnallinen mulla, RSB:n äijillä ja meijän Tough Viking -joukkueella Helsingissä. Mie sain kutsun Tough Vikingin järjestämään VIP-treenipäivään, jossa kokeiltaisiin hieman esteitä ja otettaisiin hieman mittaa toisistamme. Kuitenkaan, vaikka nopia olenkin, en millään pystynyt venymään ympäri Suomea täksi viikonlopuksi, joten pyysin Levi Wellness Clubin joukkueessa 6.9 kisaavia menemään tilaisuuten puolestani. Huhhuh, kyllä mulla vaan hymy nousi korviin, kun katsoin kuvia ja luin Annan selostusta.
Tässä Annan mietteet perjantaina Tough Viking treenistä:
''Tough Viking esteratapäivä alkoi Sats-Elieliltä Viikkari-paitojen jaolla. Satsilta matka alkoi kohti Kivikkoa yhteisellä bussikuljetuksella. Jännitys kohosi bussissa, kun matkan aikana hieman valotettiin tulevaa päivää, kuitenkaan paljastamatta kaikkia herkullisia yksityiskohtia.
Paikanpäällä odotti armeijan esteratoja muistuttava rata monipuolisine esteineen. Alkuun tehtiin osallistujien esittelykierros, jonka jälkeen siirryttiinkin suoraan asiaan. TIKIS Evgeni veti meille hyvän alkulämmittelyn, jonka jälkeen alkoikin tapahtua. Kouluttajamme luutnantti Jukka Saarela laskeutui keskuuteemme taivaiden halki laskuvarjolla! Cool ;)
Jukan kanssa siirryttiinkin heti esteille ja kävimme läpi tekniikoita jokaisen esteen kohdalla. Kukin pari treenasi esteet läpi ja Jukka varmisti sivusta, että tekniikat olivat jotakuinkin hyväksyttävän näköisiä. Toki paljon hiomista jäi itse kullekin tekniikkojen osalta ja lisävinkkejä satelikin matkan varrella.
Pienen hengähdystauon jälkeen aloitettiin varsinainen skabat. Kukin pari kilpaili kahden kierroksen esteradan suoritusajassa muita pareja vastaan. Pikku bonuksena ennen rataosuutta oli oma taistelupari reppuselässä juoksemista ja punnerruksia. Kaikki parit suoriutuivat radasta loistavasti, nopeimmat alittivat 4min ja kaikki parit selvisivät radasta alle 5min. Yllättävän rankkaa! Sykkeet kyllä nousi hetkessä kattoon, eikä siinä adrenaliinihuumassa huomannut kolhuja ja naarmuja, jotka hetki suorituksen jälkeen alkoivat kivasti ilmoitella itsestään. Pienet taisteluhaavat kuuluvat asiaan!
Vaikka kyseessä olikin enemmän tai vähemmän leikkimielinen kilpailu, kaikki kannustivat hienosti toisiaan ja toisten hyvistä suorituksista oltiin aidosti iloisia! Koko päivän ajan tunnelma oli kannustava ja rento, mikä oli hienoa ja vaikutti varmasti siihen, että kaikille (ainakin uskoisin) jäi päivästä erittäin hyvä mieli! Upea aurinkoinen sää kruunasi tietysti kaiken.
Skaban jälkeen olikin jo kenttälounaan vuoro. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Vielä ryhmäkuva ja oltiinkin valmiita suuntaamaan takaisin kohti keskustaa ja Elielin aukiota.
Erikoinen ja hieno päivä! Kaikki osallistujat olivat mukana rennolla ja positiivisella asenteella eikä kilpailua otettu kuitenkaan turhan vakavasti. Syyskuussa katsotaan sitten virallisesti kuka on kuka :)''
Kiitos siis Annalle, Jarkolle ja Tough Viking -jengille!
Mie puolestani olin Rovaniemellä treenauttamassa RSB:n edustuksen miehiä. Vietiin heidän fysiikkansa äärirajoille Ounasvaaran maastossa. Täytyy sanoa, että vaikka luulin laittavani jätkät koville, niin he ovat joko todella hyviä näyttelijöitä tai sitten vain yksinkertaisesti TIKISSÄ. Kaikki äijät veti niin täysillä tän pari päivää, tosi kovalla taistelutahdolla ja voimalla! Oli kyllä kivaa vaihtelua itellekkin olla välillä ''vieraalla maalla'' ja erilaisten asiakkaiden kanssa!
Pariin päivään mahtui paljon treeniä: oli portaissa kipuamista ja kapuamista, nakeltiin kiviä pitkin mettiä, kannettiin kaveria ja puristeltiin pakaroita. Hyviä jätkiä ja mikä parhainta, heillä oli loistava henki joukkueessa!
Mäessä tehtiin paljon liikkeitä. Alla on kuva, jossa kavutaan ylös niinkuin ''Spiderman'', sen lisäksi kannettiin kaveria reppuselässä, morsiusotteella, olalla ja vaikka miten päin!
Muisteltiin vähän lapsuudesta kottikärrykävelyä ja karhukävelyä!
Kalliolla oli hyvä lankutella, punnertaa, pomppia ja venytellä!
Mie toivon, että sain annettua jotain jätkille - uusia ideoita treenaamiseen, erilaisia tapoja tehdä asioita ja jollei muuta, niin ainakin kipeitä lihaksia. On ihan supertärkeää oman kropan kehityksen kannalta, että antaa lihaksille ja kropalle erilaisia ärsykkeitä. Yleensä turvallinen ja tuttu ympäristö ei anna siihen mahdollisuutta. Viekää itsenne aidosti äärirajoille, pois mukavuus alueelta! Erinomainen mahdollisuus siihen on tuleva RuskaBootCamp!
Tälläiseltä näytti viikonloppu treenamisen muodossa! Kiitos kaikille <3
Kohti Leviä, illalla vierailevan tähden jumppiin ja huomenna jatketaan duunia!
Tässä Annan mietteet perjantaina Tough Viking treenistä:
''Tough Viking esteratapäivä alkoi Sats-Elieliltä Viikkari-paitojen jaolla. Satsilta matka alkoi kohti Kivikkoa yhteisellä bussikuljetuksella. Jännitys kohosi bussissa, kun matkan aikana hieman valotettiin tulevaa päivää, kuitenkaan paljastamatta kaikkia herkullisia yksityiskohtia.
Paikanpäällä odotti armeijan esteratoja muistuttava rata monipuolisine esteineen. Alkuun tehtiin osallistujien esittelykierros, jonka jälkeen siirryttiinkin suoraan asiaan. TIKIS Evgeni veti meille hyvän alkulämmittelyn, jonka jälkeen alkoikin tapahtua. Kouluttajamme luutnantti Jukka Saarela laskeutui keskuuteemme taivaiden halki laskuvarjolla! Cool ;)
Jukan kanssa siirryttiinkin heti esteille ja kävimme läpi tekniikoita jokaisen esteen kohdalla. Kukin pari treenasi esteet läpi ja Jukka varmisti sivusta, että tekniikat olivat jotakuinkin hyväksyttävän näköisiä. Toki paljon hiomista jäi itse kullekin tekniikkojen osalta ja lisävinkkejä satelikin matkan varrella.
Pienen hengähdystauon jälkeen aloitettiin varsinainen skabat. Kukin pari kilpaili kahden kierroksen esteradan suoritusajassa muita pareja vastaan. Pikku bonuksena ennen rataosuutta oli oma taistelupari reppuselässä juoksemista ja punnerruksia. Kaikki parit suoriutuivat radasta loistavasti, nopeimmat alittivat 4min ja kaikki parit selvisivät radasta alle 5min. Yllättävän rankkaa! Sykkeet kyllä nousi hetkessä kattoon, eikä siinä adrenaliinihuumassa huomannut kolhuja ja naarmuja, jotka hetki suorituksen jälkeen alkoivat kivasti ilmoitella itsestään. Pienet taisteluhaavat kuuluvat asiaan!
Vaikka kyseessä olikin enemmän tai vähemmän leikkimielinen kilpailu, kaikki kannustivat hienosti toisiaan ja toisten hyvistä suorituksista oltiin aidosti iloisia! Koko päivän ajan tunnelma oli kannustava ja rento, mikä oli hienoa ja vaikutti varmasti siihen, että kaikille (ainakin uskoisin) jäi päivästä erittäin hyvä mieli! Upea aurinkoinen sää kruunasi tietysti kaiken.
Skaban jälkeen olikin jo kenttälounaan vuoro. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Vielä ryhmäkuva ja oltiinkin valmiita suuntaamaan takaisin kohti keskustaa ja Elielin aukiota.
Erikoinen ja hieno päivä! Kaikki osallistujat olivat mukana rennolla ja positiivisella asenteella eikä kilpailua otettu kuitenkaan turhan vakavasti. Syyskuussa katsotaan sitten virallisesti kuka on kuka :)''
Kiitos siis Annalle, Jarkolle ja Tough Viking -jengille!
Mie puolestani olin Rovaniemellä treenauttamassa RSB:n edustuksen miehiä. Vietiin heidän fysiikkansa äärirajoille Ounasvaaran maastossa. Täytyy sanoa, että vaikka luulin laittavani jätkät koville, niin he ovat joko todella hyviä näyttelijöitä tai sitten vain yksinkertaisesti TIKISSÄ. Kaikki äijät veti niin täysillä tän pari päivää, tosi kovalla taistelutahdolla ja voimalla! Oli kyllä kivaa vaihtelua itellekkin olla välillä ''vieraalla maalla'' ja erilaisten asiakkaiden kanssa!
Pariin päivään mahtui paljon treeniä: oli portaissa kipuamista ja kapuamista, nakeltiin kiviä pitkin mettiä, kannettiin kaveria ja puristeltiin pakaroita. Hyviä jätkiä ja mikä parhainta, heillä oli loistava henki joukkueessa!
Mäessä tehtiin paljon liikkeitä. Alla on kuva, jossa kavutaan ylös niinkuin ''Spiderman'', sen lisäksi kannettiin kaveria reppuselässä, morsiusotteella, olalla ja vaikka miten päin!
Muisteltiin vähän lapsuudesta kottikärrykävelyä ja karhukävelyä!
Tälläiseltä näytti viikonloppu treenamisen muodossa! Kiitos kaikille <3
Kohti Leviä, illalla vierailevan tähden jumppiin ja huomenna jatketaan duunia!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)